Jonatan Johanssonin viimeiset vuodet

 

 

”Siellä sinä makaat vierelläni…” Lause on Alajärven ensimmäisen kirkkoherran Jonatan Johanssonin eräästä runosta, jonka hän kirjoitti hieman ennen kuolemaansa vaimolleen Tildalle toivoen näin hänetkin haudattavan Alajärven kirkkomaahan. Hänen toiveensa toteutui odotettua nopeammin Tildan osalta.

 

Jonatan Johanssonin kuolemasta tulee kuluneeksi piakkoin 93 vuotta. Hän kuoli inhimmillisesti ottaen nuorena ja tulossa olevan kuoleman odotus oli hänelle toisaalta raskasta aikaa, toisaalta lepoon pääsevän odottavaa aikaa.

”Minunkin elämäni ehtoo joutuu. Vaikka en ikäni puolesta ole aivan vanha, 56-vuotta, niin vaivaa minua hengenahdistus, jos pikkuisenkin vaivaan itseäsi. Memento mori!”

Edellä olevan lauseen hän on kirjoittanut huomattavasti ennen kuolemaansa, jo vuonna 1898. Tuosta ajasta eteenpäin hänen mielessään käy yhä useammin kuoleman varjo ja hän mietti usein myös sitä, mitä oikeastaan on kuoleman jälkeen. Tuntuu oudolta papin ajatukselta pohtia, millainen olotila hänellä olisi ilman ruumista. Millaista olisi sielun elämä kuoleman jälkeen? Tuntevatko vainajat ylösnousemuksen jälkeen läheisensä ja voivatko he puhella keskenään?

Asia vaivasi häntä niin paljon, että eräällä kylpylämatkalla Savonlinnaan hän keskustelee asiasta tapaamansa piispa Collianderin kanssa. Hän purkaa tuntojaan piispalle. Piispa lohduttaa häntä sanomalla että ”samoin kuin uskova ehtoollisessa pääsee Kristuksen ruumiin ja veren osallisuuteen, samoin tulee ylösnousseen ruumiillisuus Kristuksessa kuolleen osaksi.” (lainaus Ester Soinin kirjoituksesta).

 

Virkistäviä matkoja puolison kanssa 

Jonatan sai 1897 alkaen apulaisekseen nuoren papin Ewertti Soinin. Hän oli hiljainen ratsutilallisen poika Mouhijärveltä ja oli hiljattain valmistunut papiksi. Hänestä Jonatan sai, paitsi huolellisen apulaisen, myöhemmin vävyn, joka hoiti Jonatanin sairastellessa yksin koko laajaa seurakuntaa.

Alajärveläiset, ensisijassa eräs Halla-ahon isäntä, ei pitänyt Ewerttiä erityisen hyvänä saarnamiehenä, mutta myönsi myöhemmin, että ”uskon hedelmät” kyllä näkyivät. Soini joutui heti kovanlaiseen työhön. Jonatan antoi hänestä ennen kuolemaansa arvostelun pappina ja vävynä.

Rovasti lähtee Tilda-vaimonsa kanssa pitkähkölle matkalle 18.7.1898 Itä-Suomeen, missä päin hän ei ollut käynyt. Samalla matkalla hän kävi tapaamassa omia veljiään. Hämeenlinnassa hän tapasi Josua-veljen, joka oli siellä kirkkoherrana. Sitten hän matkusti junalla Lappeenrantaan ja laivalla Saimaata pitkin Savonlinnaan, missä hän tapasi veljensä Gustafin, joka oli piispana siellä. Myöhemmin Gustafista tuli arkkipiispa.

Erityisen ilahtunut Jonatan oli käynnistä Imatralla, missä hän kauan istui katsomassa Imatran kosken kuohuja. Hän kuvailee kosken raivoisaa voimaa seuraavasti: ”Erittäin ihailin kolmea paikkaa. Ensimmäinen kosken keskellä. Luultavasti kivi pohjassa, jonka vastarinta herätti tulimaista kiukkua. Korkialle nousi aalto toista rantaa vastapäätä. oli kiehuva, kuohuva, raivoisa taistelu putouksen alla, josta nousi höyryä ja sadetta ja priiskotti pisaria korkialle niin kuin rannan hongat. Sitten kolmanneksi alapuolella vieri laineita suuria niin kuin heinälato.” (lainaus Esteri Soinin kirjoituksesta).

 

Lääkärin diagnoosi masentaa 

Pari vuotta edellisestä käynnistä hän palaa Savonlinnan kylpylään ja oleskelee siellä 16.6.-6.8.1900. Siellä hänen terveydentilansa tutkitaan hyvin tarkasti. Tohtori Tolletin  diagnoosi ei anna hyvää kuvaa hänen terveydestään. Hänen sydämensä on tohtorin mukaan kovin rasittunut eikä parantumisen mahdollisuuksia ole. Jonatan on murheissaan. Hän tuntee selvästi kuoleman läheisyyden ja yhdessä vaimonsa kanssa he istuvat kylpylän puistolla suremassa asiain tilaa. Tildankin terveys on koko ajan ollut heikonlainen. Hän on kärsinyt lonkkavaivasta jo vuosien ajan ja liikkuminen on ollut vaivalloista.

Kaikesta huolimatta he yrittävät oleskelunsa aikana kuljeskella ympäriinsä ja seurata elämää. Hyvän hoidon ansiosta tila kohentuu yllättäen ja hän kykenee tekemään pidempiäkin matkoja hengästymättä.

Rovasti on ehtinyt tälläkin matkalla solmia muutamia tuttavuuksia ja seurustelu heidän kanssaan virkistää hänen mieltään. Hän käy myös parissa konsertissa ja seuraa muitakin juhlatapahtumia Savonlinnassa. 

 

Jäähyväiskäyntejä 

Kesäkuussa 1901 rovasti ja ruustinna tekevät matkan Naantalin kylpylään. Oleskelu jää kuitenkin lyhytaikaiseksi mutta virkistää kummankin mieltä. Jälleen solmitaan viimeisiä ystävyyssuhteita, mm. keskustelut rovasti Stenrothin kanssa tuntuvat miellyttävän Jonatania.

Naantalista he matkustavat Helsingin kautta kotiin. Tuon matkan aikana he saavat Alavuden asemalle tiedon, että Tilda ja Jonatan ovat saaneet lapsenlapsen, terveen tytön, joka kasteessa sai nimekseen Ester Tabita.

Kevätkesällä 1902 tehdään matka Helsinkiin. Siellä asuu heidän vanhin poikansa Erkki perheineen, myöhemmin Kaila-niemllä arkkipiispana Turussa. Käynnit Kaivopuistossa ja matka Korkeasaareen kuuluivat heidän ohjelmaansa

Paluumatkalla käydään tapaamassa Josua-veljeä Hämeenlinnassa ja Tampereella muutaman tuttavan luona. Sitten onkin kiiruhdettava kotiin Alajärvelle, Sillä Tilda kärsii lonkkiensa takia kipuja.

Alajärvelle tulee vielä käymään Ville-veli, joka muuttaa Jaakkimaan ja kuolee siellä puoli vuotta myöhemmin kuin veljensä Jonatan Alajärvellä.

 

Viimeinen saarna 

Viimeisen saarnansa rovasti Jonatan Johansson pitää pääsiäisenä 1903. Käytyään ensin ehtoollisella vaimonsa kanssa hän jakaa vielä ehtoollista. Mutta, kun pitää lopuksi laulaa Halleluja-messu, hänen äänensä sortuu ja Ewertti Soini, hänen vävynsä, jatkaa jumalanpalveluksen loppuun saakka.

Öisin hänen on vaikea nukkua, sillä henkeä ahdistaa. Vaimo koettaa olla sekä henkisenä että fyysisenä tukena. Jonatan valittaa, että pukeutumisen aikanakin täytyy levätä välillä, sill hän hengästyy helposti.

Mutta vielä kerran hänen henkinen tilansa yllättäen kohenee vähäksi aikaa. Perhe on viettämässä ehtoollista pappilassa ruokailuhuoneen pöydän ääressä. Ewert jakaa ehtoollisen. Vielä pöydän ääressä istuessaan Jonatan piristyy yllättäen ja tuo jakso kestää aina hänen poismenoonsa saakka. Tapahtuma ajoittunee aina vuoden 1903 loppupuolelle saakka.

Joulu vietettiin yhdessä. mutta 16.1.1904 rovasti Jonatan Johansson kuoli. Hänen runokokoelmissaan on vielä rakkaudentunnustus vaimoaan kohtaan. Hän toteaa: ”Kaiken sen, minkä olen maan päällä omistanut, sinä olet ollut kaikista rakkain.” Aikaisemmassa kirjoituksessaan hän on esittänyt toivomuksen, että hänen vaimonsa haudattaisiin hänen viereensä Alajärven kirkkomaahan.

Hänen toiveensa toteutuu nopeasti, sillä Maria Matilda Johansson (o.s. Milbrandt) sairastuu keuhkonkuumeeseen ja kuolee 22.1.1904, vain seitsemän päivää puolisonsa jälkeen. Hänen tyttärensä Signe on muistellut tuota tapahtumaa, miten hänen isänsä oli usein saanut reessä odottaa hitaammin valmistuvaa äitiä. Nytkin hän joutui odottamaan häntä hiukan viimeiselle matkalle.

Hautajaiset olivat huomattava tapahtuma Alajärvellä. Seurakuntalaiset olivat sankoin joukoin liikkeellä hautajaisissa saattamassa seurakunnan ensimmäistä kirkkoherraa ja hänen puolisoaan viimeiselle matkalle.

(Kirjoitus perustuu Ester Soinin lyhyeen julkaisemattomaan elämäkertakuvaukseen isoisästään.)