Siirtolaisuuden kultamaa – Amerikka
Mikä teki Amerikasta kultamaan? Lähtijän toivorikas
mieli löytää sieltä jotain parempaa vai vain seikkailumieli? Lähtijät selvästi
odottivat jotain parempaa? Seikkailun henki tuli mukaan jos oli tullakseen.
Myös Eino ja Maria Keränen Kainuusta lähtivät ja he
vastasivat kysymykseen ”Miksi”: ”Leveämpää leipää me lähdimme etsimään ja
löysimme sen.” Se oli yksinkertainen ja yksiselitteinen vastaus kysyjälle vielä
vuonna 1950. Sama perhe kertoo vielä, että Amerikan tuntipalkan ostoarvo oli
kolminkertainen vastaavaan ostoarvoon Suomessa.
Kaikilla lähtijöillä oli oma syynsä mutta ratkaisu
heidän omalta kannaltaan oli tietenkin aina oikea. Voimakkain muuttoliike
tapahtui Pohjanmaan alueelta ja Kainuusta. Vastaanottavina olivat ensisijaisesti
Minnesota ja Michigan ja erityisesti Michiganin pohjoisosa, mistä oli löydetty
valtavat kupariesiintymät. Siellä tarvittiin runsaasti työvoimaa. Tämä kertomus
kuvaa keuruulaisen perheen asettumisesta Amerikkaan.
Mitä mahtoi keuruulainen torppari
Otto Wideman ajatella, kuin teki
päätöksen lähteä siirtolaiseksi Amerikkaan? Sitä ei voi tietää enää sillä
lähdöstä on kulunut jo runsaat sata vuotta ja jälkeläiset ovat ehkä jo
unohtaneet syyt muuttoon. Ehkä välähdyksenomaisesti jälkeläisten mielessä käy
ajatus, oliko esivanhempien päätös aikoinaan ollut oikea.
Amerikasta muodostui
kuitenkin ylivoimaisesti kiehtovin suomalaisten siirtolaisten asuttama maanosa
1800-luvun puolivälin jälkeen. Innostusta kesti aina 1920-luvulle saakka eikä
se ole vieläkään kokonaan loppunut.
Siirtolaisuuden historioita
tutkittaessa paljastuu kuitenkin joitakin syitä, miksi lähtö oli tarpeellinen.
Seuraavassa on niitä yleisimpiä syitä, mitkä johtivat rohkeaan päätökseen.
Yksi syy oli 1860-luvun
nälkävuodet. Niiden vaikutus lienee ollut kuitenkin lyhytaikainen joten se ei
selitä kuin vähäisen siirtolaisuuden liikkeen synnyn.
Suuremman syyn muodostivat
tilattoman väestönosan kasvu Suomessa. Syntyi varsinkin maaseudulla kansan osa,
jolla ei tuntunut olevan enää mahdollisuuksia saada elantoaan kokoon Suomessa.
Tällaisia väestöryhmiä olivat päivätyöläiset, tilallisten ja torpparien lapset
sekä tilansa menettäneet talolliset sekä loiset ja kestit.
Toisen ryhmän muodostivat
nuoret miehet, jotka pyrkivät välttämään sotaväenottoa eli arvannostoa
lähtemällä siirtolaisiksi. Teko saattoi olla pelkästä seikkailun halusta syntynyt
päähänpisto tai harkittu ”isänmaallinen teko” paeta sotaväenottoa vieraan
isännän armeijaan. Joissakin tapauksissa on havaittavissa viranomaisten
myötävaikuttaminen pikaiseen lähtöön.
Tiedetään myös, että jo
Amerikkaan muuttaneet tuttavat ja sukulaiset, jotka olivat jo hetken aikaa
juurtuneet uuteen kotimaahansa, lähettivät kutsun saapua perästä Amerikkaan.
Lähettämällä matkarahat Suomeen matka tehtiin mahdolliseksi. Myös perheen pää
saattoi lähteä ensin yksin matkaan ja myöhemmin lähtivät muut perheen jäsenet
perästä, kun edeltä lähtijä oli asettunut aloilleen. Näin tapahtui myös Widemanin perheessä.
Vielä on kuitenkin
mainittava siirtolaisuus-liikkeen synnyttämä aktiivinen houkutteleva mainonta,
jota harjoittivat mm. laivayhtiöt. Ne palkkasivat jopa agentteja houkuttelemaan
matkalle siirtolaiseksi Amerikkaan. Mutta se olikin jo liiketoimintaa.
Ei ole syytä ehkä kovin laajasti tätä asia tässä
yhteydessä pohtia. Todetaan vain, että syitä oli monenlaisia ja ne kelpasivat
ainakin niille nuorille miehille ja naisille syyksi, jotka tekivät rohkean
ratkaisun ja jättivät sukunsa Suomeen ja lähtivät tuntematonta kohti. Monesta
talosta tai torpasta oli lähdetty matkaan satamaa kohti ja päädytty Amerikkaan.
Silloin oli lähdön hetkellä heitetty kyynelten kostuttamat jäähyväiset tai
rempseästi loikattu piha-aidan yli, vilautettu kättä vanhemmille ja sanottu:
”Vuoden päästä, äiti, tavataan!” Salatut kyyneleet ovat vuotaneet matkan
varrella ja takaisin paluun toivon on murskannut kaivoksen katosta pudonnut
kiven järkäle.
Otto Wideman
lähtee siirtolaiseksi
Torppari Otto Hansinpoika Wideman syntyi
Keuruulla 21.5.1851 ja kuoli Michiganin Toivolassa 7.4.1920. Otto lähti
siirtolaiseksi Keuruun rippikirjan merkinnän mukaan 28.6.1892. Hänen vaimonsa Leena Serafia syntyi 3.8.1854 Töysässä.
Hän lähti Amerikkaan rippikirjan mukaan kahden tyttärensä Maria ja Lyylin kanssa samaan
aikaan vuonna 1903. Leena Serafia
kuoli Michiganin Toivolassa 12.5.1916.
Kaksi Oton lapsista Anselm ja Enok (Eino) lähtivät isänsä
jälkeen vuonna 1900 siirtolaisiksi - siis ennen muita perheen jäseniä.
Anselmi syntyi 3.4.1880 ja Enok
2.1.1883. Heidät mainitaan saapuneen vastaperustetulle asuinalueelle Michiganin
Toivolaan vuonna 1902. He olivat Toivolan ensimmäisiä asuttajia. Samalle
alueelle tuli heitäkin ennen ( 1894) varsinaiset pioneerit John Aho ja Elias Johnson
perheineen sekä poikamies Albert Laurila.
Eliaksen vaimo oli kotoisin Alajärveltä. He olivat jo vuonna 1893 varanneet
homesteadit (pientilat) kaukaa erämaasta, jonne he samana vuonna rakensivat
yhden asuinrakennuksen ja seuraavana vuonna 1894 joukko lähti perheineen
asumattomaan erämaahan lehmien kanssa. Tietä ei ollut vielä olemassa ja he joutuivat
ajoittain raivaamaan tietä hevoselle, joka veti kärryillä välttämättömiä
tarvekaluja. Matkalla homesteadeilleen he viipyivät kolme päivää. Nopeasti oli
saatava puuttuvat asunnot kun talvi oli tulossa. Aluksi heinä niitettiin
eläimille lähellä olevan majavalammen rantamilta. Marraskuun kylmillä
hevonenkin tuotiin pirttiin. Ahtaissa tiloissa se kuitenkin hajotti uunin.
Yhtäkaikki pioneerit olivat
päässeet asumisen alkuun ja pian alkoi Toivola-niminen paikka vetää puoleensa
muitakin siirtolaisia. Mukana oli siis Otto
Widemanin sukukunta, joka muutti Toivolaan vain muutama vuosi ensimmäisten
raivaajien jälkeen (Iitaa lukuun
ottamatta, joka muutti Helsinkiin ja meni siellä naimisiin). He saivat elämänsä
alkuun. Tieyhteydet olivat aluksin olemattomat mutta yhteistuumin raivattiin
tie lähimmälle valtatielle, jotta saatiin yhteys Hancockin kauppiaisiin.
Tarvittiin toki erilaisia tarvikkeita kaupasta. Ennen tien avautumista kauppatavara
rahdattiin Hancockista veneellä Lake Superiorin vesiä pitkin lähimpään rantaan,
josta vielä oli matkaa Toivolaan kolme mailia tiettömän metsän läpi.
Rautatiekin oli jo valmistunut vuonna 1901 lähelle asutusta ja asemaa alettiin
kutsua Toivolaksi.
Nyt Widemanin suvulla oli
oma maankamara jalkojensa alla – tosin vieraalla maalla. He eivät enää olleet
torppareita. He olivat omillaan ja heitä kutsuttiin kantofarmareiksi, koska
pellot raivattiin kantojen keskelle niitä aluksi poistamatta.
Michiganissa oli lukuisia
kuparikaivoksia, jotka vetivät puoleensa siirtolaisia. Mutta kaivosten ehtyessä
ja pienentyneitten ansioitten johdosta monet mainarit halusivat ansaita
paremmin. Osa siirtyi alueella oleviin sahalaitoksiin tai kaupunkeihin, jossa
työn saanti oli parempaa. Farmareitten tulot perustuivat maidon tuotantoon,
joka Toivolan alueella oli voimakasta. Vasta 1960-luvun puolella maidon
tuotanto pieneni merkittävästi.
Siirtolaiset
järjestäytyvät
Suomalaisten keskuudessa
alkoi varsin pian koko Amerikassa sekä sosiaalinen että kulttuurinen
järjestäytyminen. Keskinäinen yhteydenpito oli tärkeää. Erikoisesti on
mainittava taloudellinen toiminta. Amerikassa ei ollut juurikaan harjoitettu
osuustoimintaa.
Suomalaisten lahja koko
Amerikalle oli voimakas osuustoiminnan kehitys. Aluksi sitä pidettiin sosialistisena
toimintana, joka viittasi suoraan poliittiseen toimintaan. Mutta pian
osuustoiminta sai kannatusta toiskielistenkin joukossa. Vanhassa maassa
osuustoiminta oli vanhastaan jo tuttua mutta uutta siirtoväen keskuudessa.
Michiganin osavaltioon
perustettiin ensimmäinen suomalainen osuuskauppa Republiciin vuonna 1907. Sen
nimi oli Finnish Workmen Association, joka nimi myöhemmin muutettiin muotoon
Republic Finnsh Co-operative Store.
Jos oli osuustoiminta vilkasta
siirtolaisten keskuudessa niin myös raittiusliike sai nopeasti jalansijaa
varsinkin suomalaisten keskuudessa. Alkoi käydä näet ilmi, että alkoholin
käyttö lisääntyi nopeasti yhtenä tapana peittää se tyhjä olotila, jonka muutto
vieraaseen ympäristöön synnytti. Pian alettiin työmiehiä varten perustaa
anniskelupaikkoja, joihin saatiin asiakkaat siirtolaisten joukosta. Rahat
kuluivat juomingeissa ja tappeluissa.
Pian tilanne alkoi muuttua
kun muutamat aktiiviset henkilöt kiinnittivät huomiota runsaaseen alkoholin
käyttöön. Vuonna 1885 saapui siirtolaisten keskuuteen pastori J.K.Nikander,
jonka toiminnan vaikutus ulottui myös raittiusliikkeen syntyyn. Ensimmäinen
raittiusseura perustettiin samana vuonna. Sen nimeksi tuli Pohjan Tähti ja se
toimi Hancockissa. Toinen raittiusseura Onnen Aika perustettiin Republicissa
samana vuonna.
Pian syntyi suomalaisten
siirtolaisten keskuuteen suuri joukko raittiusseuroja, jotka aluksi toimivat
kansainvälisessä Goodtemplar-liitossa. Myöhemmin haluttiin kuitenkin oma kansallinen
kattojärjestö, joka perustettiin vuonna 1888 Heikin päivänä Republicissa.
Kattojärjestö sai nimeksi Suomalainen Kansallis Raittius Veljeysseura
Amerikassa eli S. K. R. V- seura. Seuraa kuitenkin alettiin nopeasti kutsua
Veljeysseuraksi.
Wiideman-suvun edustajista
raittiusseuraan kuului ainakin Anselm
Wiideman, joka otti seuran toimintaan osaa lähes koko elämänsä ajan
Amerikassa. Anselmista laitan lyhyen otteen kirjasta Michiganin suomalaisten
historia (1967):
”Varhain keväällä v.1900 hän lähti Helsingistä
Amerikkaan saapuen Hancockiin syntymäpäivänään. Seuraavassa kuussa hänellä jo
oli Toivolassa ”homestead” maa, jota hän raivasi ja viljeli 32 vuotta.
Avioliiton hän solmi Anna A. Taivalojan kanssa Mohawkista. Heille syntyi kolme
poikaa ja viisi tytärtä, josta yksi on kuollut.
Vuonna 1932 Wiidemanit siirtyivät Keweenaw Bayhin.
Kuusitoista vuotta Anselm toimi nyt Michiganin valtion puiston hoitajana,
kunnes hän vuonna 1948 siirtyi eläkkeelle. Hänen puolisonsa kuoli seuraavana
vuonna, syyskuun 17 pnä.
Anselm Wiideman kuului raittiusseuroihin 63 vuotta ja
Suomi-Synodin seurakuntiin 62 vuotta, toimien molemmissa aikaa ja varoja
säästämättä. Koko Amerikassa olonsa ajan hän on ahkerasti kirjoitellut
sanomalehtiin sekä kotikylän uutisia että artikkeleita laajemmista
kysymyksistä, etenkin raittiusasiasta. Hänen viimeinen julkinen esiintymisensä
oli lyhyen puheen pitäminen Michiganin Suomalaisten Historiaseuran kesäjuhlilla
heinäk. 18 pnä 1965. Kuolema saavutti hänet samana iltapäivänä.”
Kirkko
järjestäytyy
Toinen merkittävä tekijä oli
kirkollinen järjestäytyminen. Nopeaan tahtiin syntyi evankelis-luterilaisia
seurakuntia suomalaisten asuttamille alueille. Edellä mainittu vuosi 1885 oli
myös kirkollisen toiminnan voimakkaana alkuna pastori J.K.Nikanderin toimiessa
aktiivisesti uusien seurakuntien perustamiseksi. Hänen rinnallaan toimi pastori
J.J.Hoikka. Nikanderin toimesta aloitettiin järjestelmällinen seurakunnan
toiminta erityisesti Michiganissa. Tällaisia paikkoja olivat Hancock, Calumet,
Allouez, Atlanticin kaivosalue, Bostonin kaivosalue, Dollar Bay jne.
Seurakunnallinen järjestäytynyt toiminta
laajeni nopeasti koko siirtokunnan alueelle ympäri Amerikkaa.
Laajentumiskehitys alkoi voimakkainta 1880-luvulta alkaen.
Nopeasti tuli tarpeelliseksi
keskittää kirkollinen toiminta yhden organisaation alle. Tämä kysymys tuli
esille jo vuonna 1886. toiminta ei kuitenkaan heti lähtenyt liikkeelle vaan
tarvittiin yhteensovittamista ja sääntöjen hyväksymistä. Käytännössä yhteinen
luterilaisen kirkon kattojärjestö perustettiin vuonna 1889. Se sai nimekseen
Suomi-synodi. Ensimmäinen synodikokous pidettiin Calumetissa 25.3.1890.
Hyvin nopeasti heräsi myös
ajatus perustaa korkeampaa opetusta antava oppilaitos sekä kirkkokunnan että
yhteiskunnan tarpeisiin. Suomi-synodin konsistori pohti asiaa ja Suomi-opisto
(Suomi College) aloitti toimintansa virallisesti 8.9.1896 Hancockin
suomalaisessa kirkossa. Nykyisin Suomi College tunnetaan yliopistona
Hancockissa nimellä Finlandia University.
Tähän Suomi-synodin
kirkkokuntaan kuului myös Anselm Wiideman perheineen koko elämänsä ajan.
On hyvin todennäköistä, että koko Wiidemanin sukukunta Amerikassa kuului
Suomi-synodin kirkkokuntaan.
Luterilaisen kirkon piiriin
kuului Amerikkaan Suomesta levinnyt herätysliike, jota kutsuttiin laestadiolaiseksi
liikkeeksi. Amerikassa liike koki hajaannuksen. Sen yksi haara kuitenkin
voimistui siirtolaisten keskuudessa ja sitä kutsutaan Apostolis-luterilaiseksi
kirkoksi. Apostolis-luterilainen kirkkokunta perusti myös omia seurahuoneita
eri puolille suomalaisten asutuksia. Suomesta kävi useita liikkeeseen kuuluvia
saarnamiehiä puhujamatkoilla Amerikassa.
Suomalaiset
Amerikassa tänään
Kävin vierailemassa
Yhdysvaltain puolella vaimoni kanssa 25 vuotta sitten tarkoituksena tavata omia
sukulaisia ja tutustua yleensä siirtolaisten elämään. Matka suuntautui
Minnesotaan, joka oli Michiganin ohella tärkeimpiä muuttoalueita suomalaisille.
Olin ennen matkaa jonkin verran tutustunut siirtolaisuuteen joten minulla oli
ennakkokäsityksiä asiasta. Eivätkä ne olleet kovinkaan vääriä. Tapasin
runsaasti ensimmäisen ja toisen polven siirtolaisia matkan aikana. Sukulaiseni
jopa yllättivät meidät kutsumalla vähän ennen lähtöämme joukon toisen polven
suomalaisia koolle aina Kanadaa myöten. Heidän kanssaan keskustelimme pitkään heidän
oloistaan ja tuntemuksistaan Amerikassa.
Sain käsityksen, että heidän
sukupolvensa oli sopeutunut amerikkalaisiin oloihin hyvin vaikka keskustelun
aikana kuitenkin häivähti ripaus kaipausta entiseen kotimaahan. Myöhemmin
sukututkimusten yhteydessä olen havainnut sen, että nykyinen kolmas ja
neljäskin sukupolvi on alkanut kiinnostua omista juuristaan täällä Suomessa ja
haluavat tietää enemmän taustoistaan täällä. Ehkäpä Wiidemanin suvun jälkeläisetkin Amerikassa alkavat etsiä juuriaan
Keuruun metsäisiltä kukkuloilta.
Liite Widemanin suvusta:
Perhe 1
I Hans Juhanpoika
Wideman, torppari Keuruun Suolahdessa Kivijoen torpassa, s. 27.11.1825
Kruunupyyssä. Asui itsellisenä vaimonsa kanssa vuodesta 1848 pappilan torpassa
Keuruulla.
Puoliso: Vihitty 26.9.1847 Keuruulla Kaisa Erkintytär
Wideman o.s. Mannisholm, s. 17.2.1815 Kortesjärvellä.
Lapset:
Anna Wideman,
s. 3.6.1849 Keuruulla.
Otto Wideman,
s. 21.5.1851 Keuruulla. Perhe 2.
Karl Wideman,
s. 4.11.1853 Keuruun Kivijoella.
Hilda Wideman, s. 8.1.1857 Keuruun Kiviojassa.
Matilda Wideman,
s. 8.1.1857 Keuruun Kiviojassa.
Perhe 2
II Otto Hansinpoika
Wideman, perheestä 1, (isä Hans Wideman), torppari Suomessa,
farmari Michiganissa, s. 21.5.1851 Keuruulla, k. 7.4.1920 Michiganin
Houghtonissa, Toivola. Otto lähtenyt
Amerikkaan 1892. Muuttanut:
Amerikkaan 1892.
Puoliso: Vihitty 8.7.1876 Pihlajavedellä Leena Serafia
Matintytär Wideman, s. 3.8.1854 Pihlajaveden Suojärvellä, k.
12.5.1916 Michiganin Houghtonissa, Toivola. Leena lähtenyt Amerikkaan 1903. Muuttanut: Amerikkaan.
Vanhemmat: Matti
Juhanpoika Kukkomäki, s. 13.1.1830 Töysässä ja Maria Matintytär Katajamäki, s.
20.12.1836 Töysässä.
Lapset:
Ida Wideman,
s. 11.12.1877 Keuruulla. Perhe 3.
Otto Anshelm Wideman,
s. 3.4.1880 Keuruulla. Perhe 4.
Enok (Eino) Wideman,
s. 2.1.1883 Keuruulla. Perhe 5.
Matilda Dagmar
Wideman, s. 19.11.1885 Keuruulla. Perhe 6.
Maria Wideman, s. 11.4.1888 Keuruulla, k. 1.9.1969
Michiganin Houghtonissa, Toivola. Muutti Amerikkaan 1903.
Lyyli Wideman,
s. 20.5.1891 Keuruulla, k. 3.12.1973 Michiganin Houghtonissa, Toivola. Muutti
Amerikkaan 1903.
Perhe 3
III Ida Otontytär
Wideman, perheestä 2, (isä Otto Wideman), s. 11.12.1877
Keuruulla, k. 22.9.1921 Helsingissä. Muutti Helsinkiin 18.4.1896.
Puoliso: Johan Virta, s. 12.11.1873 Urjalassa,
k. 17.12.1957 Helsingissä.
Lapset:
Tytär Virta,.
Poika Virta,.
Ellen Inkeri Wideman,
s. 27.8.1899 Helsingissä, k. 16.12.1915 Helsingissä.
Väinö Johannes
Lindströn, s. 12.2.1901 Helsingissä, k. 24.2.1931 Helsingissä.
Jenny Augusta
Lindström, s. 13.6.1903 Helsingissä, k. 16.1.1969 Helsingissä.
Lahja Elina Lindström, s. 10.2.1905 Helsingissä,
k. 3.10.1989 Helsingissä.
Viljo Oskari Lindström,
s. 4.1.1908 Helsingissä, k. 9.2.1928 Helsingissä.
Perhe 4
III Otto Anshelm
Otonpoika Wideman, perheestä 2, (isä Otto Wideman),
farmari, valtion puiston hoitaja, s. 3.4.1880 Keuruulla, k. 18.7.1965
Michiganin Keweenaw Bayssa. Muutti Amerikkaan 1900.
Puoliso: Vihitty 1904 Michiganin Keweenawissa Anna Liisa
Wideman o.s. Taivaloja, s. 24.6.1883 Pudasjärvellä, k. 17.9.1949
Michiganin Keweenaw Bayssa.
Lapset:
Väinö Wideman,
s. 1904.
John Anselm Wideman,
s. 1905 Michiganissa.
Ingrid Wideman,
s. 1907 Michiganissa.
Signe Elina Wideman,
s. 1909 Michiganissa.
Lilja (Lilly
Lillian) Wideman, s. 21.4.1911 Michiganin Houghtonissa, Toivola, k.
22.9.2004 Michiganin Marquettessa, Ishpeming.
Uuno (Uno) Usko Urho Wideman, s. 21.10.1913
Michiganin Misery Bayssa, k. 1.11.1971 Michiganin Houghtonissa, Chassel.
Wesley Jalmer Wideman, s.
1917 Michiganin Misery Bayssa, k. 1917 Michiganin Misery Bayssa.
Hulda Sophia Wideman, s.
11.3.1918 Michiganin Misery Bayssa, k. 30.5.1955 Michiganin Keweenaw Bayssa.
Milja (Amelia) Aliina Wideman,
s. 24.10.1921 Michiganin Houghtonissa, Toivola, k. ?.4.1995 Arizonan Yvapaissa,
Chino valley.
Sulo Jalmar (Yalmer) Wideman, s. 6.6.1923
Michiganin Houghtonissa, Toivola, k. 13.10.1994 Michiganin Deltassa, Escanaba.
Helmer Wideman,
s. 1925, k. 1925.
Perhe 5
III Enok (Eino)
Otonpoika Wideman, perheestä 2, (isä Otto Wideman), s.
2.1.1883 Keuruulla, k. 12.4.1928 Michiganin Houghtonissa, Toivola. Muutti
Amerikkaan 1900.
Puoliso: Vihitty 4.11.1904 Senia (Senja) Maria Wideman
o.s. Maki, s. 21.12.1886 Töysässä, k. 9.9.1959 Michiganin Houghtonissa,
Toivola.
Lapset:
Lempi Aina Maria
Wideman, s. 13.7.1905 Michiganin Houghtonissa, Toivola, k. 20.6.1987
Michiganin Houghtonissa, Toivola.
Impi Verna K. Wideman, s. 1907, k. 1907.
Toivo William Eino Wideman,
s. 1.3.1908 Michiganin MIsery Bayssa, k. 7.4.1983 Michiganin Houghtonissa,
Hancock.
Waino Johannes T. Wideman,
s. 28.4.1910 Michiganissa, k. 28.12.1962 Kalifornian Los Angelesissa.
Kaarlo Albin Henry Wideman, s. 22.1.1913
Michiganin Houghtonissa, Toivola, k. 26.1.1997 Michiganin Houghtonissa, South
Range.
Saimi Lyyli Elma
A. Wideman, s. 16.2.1916 Michiganin Misery Bayssa, k. 12.8.1993
Michiganin Houghtonissa, Hancock.
Perhe 6
III Matilda Dagmar
Otontytär Wideman, perheestä 2, (isä Otto Wideman), s.
19.11.1885 Keuruulla, k. 16.9.1956 Michiganin Houghtonissa, Toivola.
Puoliso: Vihitty 30.9.1908 Hancockissa Jack (Jaakko)
Nestor Antinpoika Jackson e. Nevala, s. 26.2.1886
Kauhajoella, k. 3.11.1945 Michiganin Ironwoodissa.
Lapset:
Andrew Tura Jackson, s.
29.4.1909 Wisconsinin Mooressa, k. 18.7.1970 Michiganin Wixomissa.
Margaret Alexsandria Jackson,
s. 24.6.1910 Wisconsinin Mooressa, k. 23.10.1990 Washingtonin Seattlessa.
Carl Jacob Jackson, s.
24.5.1912 Wisconsinin Iron Beltissä, k. 15.3.1996 Kalifornian Buttessa,
Magalia.
Eugene Jackson, s. 30.6.1916,
k. ?.10.1916 Wisconsinin Iron Beltissä.
Martha Mary Jackson, s.
25.7.1917 Wisconsinin Mooressa, k. 14.1.1997 Floridan Pinellassa.
Alfred
Nestor Jackson
William Jackson, s. 1921, k.
1921 Wisconsinin Iron Beltissä.
