Kuusijuhlien aikaan

Yksi koko elämäni ajan vaikuttava tekijä on kotikylässäni saatu tiedon ja taidon alku, koulun antamat matkaeväät, jotka yhäti vaikuttavat henkisiin asenteisiini. Erityisesti nyt muistelen koulun vuotuista ajanjaksoa, joka alkoi marraskuun alkupäivinä ja huipentui syyslukukauden päättäjäisiin eli kuusijuhlaan.

Tuon tapahtuman ympärillä häilyy yhä mielessäni haikea, hieman mystinen ilmapiiri, joka saa vain entistä kultaisemman hehkun iän karttuessa. Mieleeni palautuvat opettajien vaikuttavat ja hieman pelottavat, mutta silti turvalliset hahmot, sekä oppilaslauma, joka jännittyneenä odottaa, milloin opettaja aloittaa joulujuhlan valmistelut. Me oppilaat tietysti pidimme huolen siitä, että ajatus joulujuhlasta pysyi tuoreena opettajan mielessä.

Taidettiin siinä tohinassa rikkoa opettajankin toimesta koulun virallisia tavoitteita. Unohtuivathan läksyt ja kotitehtävät ajoittain kokonaan. Mutta saavutettiin huomattavasti tärkeämpi tavoite, joka nykyaikaisessa koulussa tuntuu joskus hämärtyvän. Se tavoite oli kasvattaminen, joka on elämän läpi kantava voima. Tiedon määrää voi aina kartuttaa, mutta henkinen kasvu pannaan alulle lapsuusiässä.

Joululaulujen harjoitus oli miltei jokapäiväistä puuhaa. Ja me todella lauloimme, riemukkaasti ja täysin rinnoin. Parhaat saivat opetella kauniita jouluaiheisia runoja ulkoa. Runojen lausuminen taisi jäädä tyttöjen osaksi, koska he osasivat herkemmin ilmaista runon sisältöä kuin pojat. Näytelmiin taas valittiin oppilaita, jotka olivat riittävän selväsanaisia ja kovaäänisiä, jotta vuorosanat kuuluisivat joka nurkkaan. Itse jouduin olemaan useissa näytelmissä mukana eri vuosina. Tonttuleikkeihin valittiin laulavaiset ja ketterät oppilaat, jotka tarvittaessa kykenivät heittämään kuperkeikkoja näyttämöllä. Puvusto taisi olla hieman kirjavaa ja köyhän oloista, elettiinhän sota-aikoja ja sen jälkeisiä vuosia.

Työtä ja harjoittelua riitti koko marras- ja joulukuun ajaksi: tehtiin pahvisia kruunuja, kultamaalilla silattuja joulutähtiä, tehtiin keijupukuja, tonttulakkeja ja -partoja. Suuri osa puvustosta tehtiin kotona äidin opastuksella. Luulenpa, että meidänkin äiti oli kanssamme valmistamassa kuusijuhlaa yhtä innokkaasti kuin me lapset.

Joulukuusi hankittiin ehkä noin viikkoa ennen kuusijuhlaa. Sen saivat hakea ne oppilaat, jotka eivät olleet muussa ohjelmassa mukana joko taitojen puutteen tai oman haluttomuutensa takia. He saivat asettaa kuusen myös paikalleen, mutta koristelun tietenkin suorittivat tytöt opettajan johdolla. Aivan juhlan kynnyksellä, paria päivää ennen, valmisteltiin luokkaa juhlakuntoon. Opettajan koroke eli kateederi siirrettiin luokan toiseen päähän yläluokassa ja näin saatu näyttämö varustettiin esiripulla, joka koottiin valkoisista lakanoista. Näyttämövarusteet asetettiin paikoilleen ja raskas harmooni siirrettiin sopivaan paikkaan. Laadittiin seinälle koristeellinen ilmoitus, johon oli kirjoitettu kaikki ohjelmanumerot esitysjärjestyksessä. Erään vuonna tehtiin ylimääräinen aukko opettajan asunnosta suoraan näyttämölle seinän läpi. Sieltä oli keijujen ja tonttujen lysti tulla suoraan yleisön eteen.

Kenraaliharjoitus pidettiin kuusijuhlaa edeltävänä päivänä. Silloin kaikkien esiintyjien tuli olla puettuna rooliasuihinsa ja koko ohjelma vietiin läpi sellaisena kuin se sitten esitettiin seuraavana iltana. Kodeissa vanhemmat tekivät parhaansa, jotta lapset olisivat hyvin puetut kuusijuhlaa varten. Joulukorttien kirjoittelu oli aloitettu jo pari viikkoa enne juhlaa ja niitä jaettiin kouluaikana pulpetteihin salaa, jotta kaverit eivät päässeet naureskelemaan moiselle hempeydelle. Rohkeimmat pojat saattoivat kirjoittaa kortin jopa tytölle. Tytöt kävivät keskenään vilkkaampaa korttipostia kuin pojat.

Huonosti nukutun yön jälkeen tiedettiin: tänään on kuusijuhla. Me oppilaat menimme koululle hyvissä ajoin ja vannotimme isää ja äitiä, että he varmasti tulisivat kuusijuhlaan. Koulun piha täyttyi suksista ja kelkoista, saattoi olla jopa hevosia kirkkorekineen ja loimineen heiniä rouskuttamassa ulkorakennuksen vierustalla.

Sisällä juhlavalaistussa luokassa oli lämmintä ja jouluinen meno päällä. Katsomossa vanhemmat kurkottelivat toinen toistensa lomitse nähdäkseen oman perillisensä esiintymisen. Pienoinen jännityskin taisi vaivata katsomon puolella. Pieniä kömmähdyksiä tuli tietenkin näyttämölläkin, mutta ne peittyivät jouluiseen tunnelmaan.

Juhlan lähestyessä loppuaan jännitettiin enää sitä, kuka on tänä vuonna joulupukkina. Aina pukkia ei edes tunnistettu, mutta arvelen heidän olleen lähitienoon taloista. Mahdollisia ehdokkaita olivat mm. Eemeli Mäkelä ja Toivo Kultavuori.

Aikanaan kaikki mukava loppuu, niin kuusijuhlatkin. Kotiin palattiin todistukset mukana hieman väsyneinä ja haikeinakin. Mutta taka-alalla virttyi uusia ajatuksia; olihan edessä joululoma ja ihan oikea joulu.