Delawaren asuttajia

Mulikan suku Amerikassa

 

Keisarin suvun tutkimusta tehtäessä kävi ilmi, että muuan Paavo Erkinpoika Mulikka (1707-1776) oli tullut Keisarin taloon Soiniin vävyksi naituaan talon tyttären Susanna Erkintytär Keisarin (1708-1783). Myöhemmin Keisarin talon isännyyskin siirtyi hänelle. Paavolla ja Susannalla oli 15 lasta, joista monet jatkoivat Keisarin sukua eteenpäin.

Tutkimus Paavo Mulikasta taaksepäin paljasti mielenkiintoisen yhteyden Ruotsiin ja sieltä Amerikkaan. Asia kiinnostaa siksi, että Mulikan suvun yksi mies lähti asuttamaan ruotsalaisten mukana Delawaren siirtokuntaa 1640-luvun alussa.

Noin 145 vuotta Kolumbuksen Amerikkaan purjehtimisen jälkeen lähti Ruotsista hollantilais-ruotsalaisen kauppayhtiön kaksi hyvin varustettua laivaa kohti Amerikkaa. Tavoitteena oli Delaware-joen ranta-alueet, joitten tiedettiin olevan vielä vapaat valkoisten uudisasutukselta. Laivat lähtivät matkaan syksyllä 1637 ja saavuttivat päämääränsä keväällä 1638 Delaeare-joella, nykyisen Wilmingtonin kaupungin tienoilla.

Alueen omistajat olivat tietenkin alueella asuvat intiaanit, kuten Kolumbus heitä virheellisesti nimitti. Ruotsalaiset menettelivät varsin oikeudenmukaisesti (ainakin toimenpide oli omaatuntoa rauhoittava), kun he ostivat kuudelta intiaanipäälliköltä tarvittavan maa-alueen siirtolaa varten, noin satakuusikymmentä kilometriä pitkän ja kahdeksankymmentä kilometriä leveän kaistaleen Delaware-joen länsirantaa. Tavan mukaan rakennettiin Ruotsin etuja turvaamaan puinen linnoitus, joka sai nimekseen Kristiinan linnoitus.

Tämän retkikunnan mukana ei vielä ollut varsinaisia siirtolaisia, vain sotaväkeä. Mutta Ruotsissa varustettiin jo toista retkikuntaa, johon oli tarkoitus värvätä siirtolaisia mukaan. Mutta ruotsalaiset olivat haluttomia lähtemään vieraaseen maahan, joka ei tarjonnut varmaa tulevaisuutta. Niinpä vuonna 1640 matkaan lähtenyt laiva sai matkustajikseen vain virkailijoita, turkisten ostajia ja sotilaita. Vain Utrechtista Hollannista lähti vähäinen siirtolaisten joukko mukaan sijoittuen perillä Uplannin seuduille.

Hollannin varakkaat kauppiaat eivät enää tahtoneet olla mukana kauppahuoneessa vaan erosivat siitä 1640. Kauppahuone jäi kokonaan Ruotsin hallituksen hoitoon. Yhtiön hallitukseen valittiin huomattavia henkilöitä. Johtajaksi tuli amiraali Klaus Fleming ja jäseneksi kenraalikuvernööri Pietari Brahe. Nyt oli kauppayhtiössä sekä vaikutusvaltaa että toimeenpanovaltaa. Olihan valtio edustettuna voimakkaasti Yhtiössä.

Siirtolaisten houkuttelu uuteen maahan ei tuottanut kovin hvyiä tuloksia. Kaikki olivat haluttomia muuttamaan Delawaren siirtokuntaan. Ei auttanut siirtokunnan luonnonolojen kehuminen ja maan hedelmällisyyden ylistäminen. Ketään ei saatu astumaan laivaan.

Nyt kiintyi hallitusherrojen huomio Vermlannin suomalaisiin, jotka olivat jo 1500-luvulla siirtyneet keski-Ruotsin metsiin kuninkaan toivomuksesta. Aluksi heitä houkuteltiin lähtemään vapaaehtoisesti uudelle mantereelle, jossa he saisivat harjoittaa kaskenpolttoa ja metsästystä mielin määrin. Värväystä suomalaisten keskuudessa Vermlannissa ja Taalainmaalla teki jo aiemmin siirtokunnassa käynyt luutnantti Mauno Kling, mutta hänen värväysmatkojensa tuloksena vain 14 vapaaehtoista lähtijää ilmoittautui matkalle.

Hallitus ryhtyi nyt hyvin mutkattomaan toimintaan. Se vangitutti alueen suomalaisia ja passitti heidät Karlsbadin vankilaan. Vangitsemisen perusteena oli se, että suomalaiset olivat intoutuneet polttamaan kaskea liian voimaperäisesti ja se oli jouduttu kieltämään. Suomalaiset kuitenkin jatkoivat kasken polttamista ja joutuivat lain kanssa ristiriitaan. Maaherra Karl Bonde teki laittomuuksista valituksen hallitukselle ja sai määräyksen polttaa suomalaisten riihet ja rakennukset jotta he elintarpeitten puutteen vuoksi jättäisivät kotiseutunsa. Toimenpiteet oli aloitettu jo 1636 ja vangitsemisia oli tehty runsaasti. Näitä suomalaisia alettiin kerätä siirtolaisiksi Amerikkaan.

Kolmanteen retkikuntaan saatiin tarpeellinen määrä miehiä, naisia ja lapsia. Retkikunta lähti Delawareen keväällä 1641. 

Mulikka muuttaa Ruotsiin

Saarijärven pitäjän Pääjärven kylän Riekon suuresta talosta lähti Ruotsiin vuoden 1637 jälkeen talon isäntä Matti Mulikka ja hänen puolisonsa Anna. Matin veli Paavo jäi asumaan taloa.

Toisen tiedon mukaan jo 1636 oli Ruotsissa Helsinglannin maakunnassa muuan Erkki Mulikka. Varmaa tietoa ei ole siitä, kumpi Mulikka vaiko molemmat, siirtyi vuonna 1641 tai sen jälkeen Amerikkaan. Todennäköistä on, että Matti Mulikka ja hänen vaimonsa Anna saivat perheenlisäystä asuessaan Moran pitäjässä, sillä erään tutkijan (S. Ilmonen) mukaan vuonna 1636 syntyi Moran pitäjässä poika, joka sai kasteessa nimen Erkki. Tämän Erkin historia tunnetaan melko hyvin. Edellä mainittu S. Ilmonen on kuvannut kirjassaan ”Amerikan suomalaisten Historia I (1919)” ansiokkaasti Amerikan suomalaisten vaiheita. Hän kertoo yksityiskohtaisesti Erkki Mulikasta seuraavaa:

”Erick Mullica (Mulikka). Kuudennellatoista vuosisadalla siirtyi joku Mullikka-niminen savolaisperhe keski-Ruotsin salolle, Helsinglandiin. Sieltä tätä hedelmällistä sukua levisi Wermlannin metsiin, Norjan puolelle ja aina Amerikkaan saakka. Erick Mullica syntyi Moran pitäjässä Ruotsissa vuonna 1636 (Early Swedish Records). Puuttuu merkintää hänen saapumisestaan Delawareen. Raccoona-joen latvaseutuun, sikäläisen suomalais-ruotsalaisen asutuksen takametsään, New Jerseyn valtioon hän raivasi itselleen uutistilan tehden turpeisen tupansa kaukaiseen erämaahan. Avioliittoon oli hän mennyt syntymäpitäjästään kotoisin olevan suomalaisen neitosen Ingeborg Helmen kanssa ollen Peter Kockin lanko. Heillä oli neljä poikaa ja kaksi tytärtä. Terveitä, työkykyisiä ja ahkeria on näitten korvenperkaajien täytynyt olla, kun muutamassa vuosikymmenessä, poikain rakennettua kodit itselleen, kasvoi  ”metsämaalle” kylä, Jota alettiin kutsumaan Mullkkamäeksi (Mullica Hill).”

”Mikäli vanhat asiakirjat todentavat, käytettiin Erick Mullicaa melkoisen paljon kunnallisissa luottamustoimissa, vaikka ei hän, paremmin kuin monet muutkaan siihen aikaan osannut edes nimeään kirjoittaa. Maanteitten teettäjänä ja tarkastajana hän on 1680-luvulla. Raccoona-joelle rakennetun kirkon valtuustoon hän kuului. Kodissaan Mulikkalassa pitivät siirtolaispastorit usein kirkonmenoja. Suomalainen tiedemies Pietari Kalm myöskin matkoillaan Amerikassa vieraili tässä kodissa ja hänen kirjoittamastaan matkakertomuksesta saadaan tietää Erck Mullican eläneen sadan vuoden ikäiseksi, siis kuolleen vuonna 1738.”

”Erick Mullica nuorempi seurasi isänsä jälkiä kunnallisissa ja kirkollisissa luottamustoimissa. Hän oli avioliitossa Kathariina Matsonin, suomalaisen uutisasukkaan tyttären kanssa. Samaan aikaan elivät maanviljelijät Johan ja Stephan Mullica, joitten nimet myöskin ilmenivät erilaisten kunnallistointen yhteydessä 1710-1730 välillä. Seuraavaan sarjaan eli suvun kolmanteen polveen lukeutuivat Raccoona-joella ja Mullca Hillissä asuvat nmaanvljelijät: joonas, Johan, Adam, Fredrick, Anders, Jackob ym. Kauntin ja kirkon asiakirjoissa 1750-luvulla tapaa lukuisia Mullica-nimiä. He ovat ikuistuttaneet kolme paikkaa New Jerseyssä: alkuperäisen uudistilansa, jossa nykyään on pienehkö kaupunki Mullica-Hill, valtion itärannalla virtaava Mullica-River ja saman joen rantamilla oleva kunta Mullica-Township.” 

Onko oikeita Mulikoita? 

Saarijärven pitäjän Pääjärven kylän Riekon talon ensimmäinen isäntä oli Antti Mulikka (1564-n. 1600). Sen jälkeen olivat seuraavat isännät (suluissa isännyysaika):

Paavo Mulikka                         (1600-1633)

Matti Mulikka                           (1634-1637)

puoliso Anna (muuttaneet Ruotsiin)

Paavo Mulikka (edell. veli)        (1638-1676)

puoliso Valpuri

Heikki Paavonpoika                  (1678-1691)

puoliso Kaarina

Antti Heikinpoika                     (1693-1696)

kuoli katovuonna nälkään

puoliso Valpuri

Talo autiona                             (n.1697-1700). 

Vuonna 1678 Riekon talo halottiin ja muodostettiin Jokelan talo. Tämän talon isännäksi tuli Yrjö Paavonpoika Mulikka/Jokela, joka oli isäntänä 1678-1684. Hänellä oli Erkki-niminen poika, joka ei ollut Jokelan talon isäntänä ja hänelle syntyi Paavo-niminen poika, joka sitten tuli vävyksi Keisarin taloon Soiniin. Yrjö puolestaan oli Paavo Matinpoika Mulikan poika ja Paavon veli Matti lähti vaimonsa kanssa Ruotsiin.

Täysin kiistaton yhteys Saarijärven Mulikan sukuun  Amerikan Mullicoilla ei ole, mutta on erittäin todennäköistä, että esitetty sukulaisuus on tosi.