Erään kerran Johanssonin ystävä (Kjäldström ?) oli
kyselemässä itselleen isäntärenkiä Rottalan isännältä (Heikki Lillstrang
luultavasti). Rottala oli esittänyt kolme nimeä: E. Turpela, Matti Lepistö ja
Kustaa Purola. Näistä miehistä Johanssonin piti antaa lausunto ystävälleen.
Niinpä hän kirjoittaa kirjeen hänelle:
”
Ennekuin vastaan kysymykseesi, täytyy minun ensin puhua siitä, mimmoinen tämän
paikkakunnan tavallinen työkurssi on ja sitten tahdon sen jälkeen arvostella
yllä mainituita miehiä.
Työkurssi
täällä ainakin pappilassa on tämöinen: Aamusella mennään työhön kello 7 ja 8
välillä, puolipäivälliselle tullaan kello 11 ja 12 välillä, puolipäiväinen
kestää 2 ja 3 tiiman välillä. Iltasella tullaan työstä 7 ja 8 välillä. Kun
päivä lyhenee, ei olla koskaan pimeään asti, vaan se lyhennetään vielä
siitäkin.
Talvi-illalla
ei tehdä mitään. Mitä työaikaan tulee, menee siitä kolmasosa juttelemiseen,
kolmasosa menee huilaamiseen ja kolmasosa tehdään työtä.
Jos
nyt tämän jälkeen arvostellaan yllämainituita miehiä, niin ovat he hyvänlaisia.
Erkki oli minulla 2 vuotta, otti vastaan ja antoi ulos kaikki viljat, teki
kaupunkireissut ja toi paljon rahoja reiluun (reilusti ?) kotiin jne. Matti on
niin kuin hänen veljensä Erkki Rydmanilla. Kustaa ottaa ulos (ennakkoa) 300 mk
ja 200 mk on palkkaa. Pidät tulevaa vuotta saadaksesi ulos, sillä on 400 ottoa
ja sinulla 200 vahinko. Tekeekö mieli pitkittää ?”
Eräissä
muissakin yhteyksissä Johansson antaa vähemmän mairittelevan lausunnon omista
rengeistään. Mahtoiko hänen vaatimuksensa olla työn tekemisestä liian kovat vai
oliko niin, että rengit osasivat mitata pienen palkkansa mahdollisimman
pienellä työmäärällä. Asiaan löytyisi varmaan vastaus, kun tekisi tarkan
analyysin hänen päiväkirjansa perusteella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti