Vapaussodan sosiaalisista ja
poliittisista taustoista on tehty selvityksiä ja tutkittu sitä, keitä olivat
punaiset ja keitä valkoiset. Joka tapauksessa Alajärven osalta kyseessä ei
voinut olla vieraan sotaväen pois ajaminen. Kyseessä oli, paitsi paikallisen
poliittisen ja aatteellisen vallan jakautuminen, myös tulemassa olevaan
vapaussotaan valmistautuminen. Alajärvellä poliittisen vallan jakautuminen ei
koskaan ollut niin voimakasta kuin Etelä-Suomessa oli. Periaatteessa valtaosa
yhteiskunnassa vaikuttavista ryhmistä oli valkoisia, joten heidän
vaikutusvaltansa pääsi vaikuttamaan vapaussotaa edeltäneisiin
tilannearviointeihin ja päätöksentekoon.
Tilanne oli siis selkeä ja edusti
Pohjanmaalla kehittynyttä suuntausta. Vaikka periaatteessa vapaussota oli
vapautumista vieraan vallan (Venäjän) alta, oli jo hyvissä ajoin syntynyt
vastakkainasettelu punaiset-valkoiset. Vapaussodan ensimmäinen tehtävä oli
poistaa vieraat joukot Suomesta tai riisua ne aseista. Sen historiallisena
jatkeena oli maan sisällä tapahtuvien aatevirtausten selkiintyminen.
Kun Alajärvellä vasemmistolaisten ”oudot
puuhailut” vappuna 1917 vaikuttivat kuntalaisten mielialoihin levottomuutta
herättävästi, oltiin valmiit perustamaan paikkakunnalle suojeluskunta.
Suojeluskunnan todennäköinen
perustamispäivä on 10.8.1917. Näin muistavat Martti Pihkala omien
muistiinpanojensa perusteella sekä Kusti Sorvari (1891-1980), joka oli
suojeluskuntaa perustamassa. Suojeluskuntien perustamisella kautta koko maan
tuli olemaan valkoisten joukkojen kokoamisen kannalta ratkaiseva merkitys.
Lyseolainen Alfons Lagus (1896-1918),
joka myöhemmin haavoittui kuolettavasti vapaussodassa, oli saanut ohjeet
Jyväskylästä järjestää kokous Alajärvellä, jonne tulisi asiaa eli ”palokunnan”
perustamista esittelemään Martti Pihkala. Hän kävi neuvottelemassa
kirkonkylässä opettaja M. Kotkaniemen (1873-1935), lääkäri Y. Leikolan (1886-),
apteekkarin rouva Ellen Jungin ja liikemies J.H.Keltikankaan (1873-1950) kanssa
sekä myöhemmin vielä Rottalassa Kurejoen miesten kanssa.
Toiminnan tuli olla mahdollisimman
salaista, koska ”ohranan” kätyreitä oli Alajärvelläkin.
Kokous pidettiin Kurejoen nuorisoseuran
talolla. Paikalle oli saapunut noin 60 miestä. Heille Pihkala kertoi
paloturvallisuuden tärkeydestä. Kuulijat ilmeisesti olivat kyllä hyvin
selvillä, mistä oikein oli kysymys. Kokouksesta ei pidetty pöytäkirjaa, mutta
palokuntaan halukkaat saivat kirjoittaa nimensä paperille. Ensimmäinen
kirjoittaja oli Ville Myllykangas (1893-1979). Hänen lisäkseen nimensä
kirjoittivat vielä 30 muuta ja myöhemmin vielä saman verran lisää.
Aluksi toiminta oli hajanaista eikä
toimivaa johtokuntaa tai muutakaan organisaatiota ollut. Toimintaa johtivat
kuitenkin Alfons Lagus, kauppias Kalle Berggren (1887-1934), joka myöhemmin
suomensi nimensä Perkaksi, sekä Eeli Timmerbacka (1896- lähti Amerikkaan 1920).
Yhteyttä kuitenkin pidettiin sekä Etelä-Pohjanmaan että Jyväskylän
piiritoimistoihin. Alajärvenkuntakokouskin päätti 10.11.1917 pitämässään
kokouksessa lähettää kauppias Keltikankaan kunnan edustajana Lapualla
pidettävään suojeluskuntain yhteiseen kokoukseen, mutta ei suostunut
perustamaan kunnallista suojeluskuntaa Alajärvelle, vaikka siitä tehtiin vuoden
1917 lokakuussa aloite kuntakokoukselle. Asia siirrettiin vasemmiston
esityksestä eteenpäin ja kunnallinen suojeluskunta perustettiin vasta
vapaussodan jo alettua 9.3.1918, jolloin päätös oli yksimielinen. Nyt oli myös
kunnallinen rahoitus suojeluskunnan toimintaan varmistettu.
Tosin perustamistapahtuma oli
muodollinen, sillä jo ennen perustamista suojeluskunnan toiminta oli
vakiintunut. Oli näet perustettu paikallista sotilashallintoa varten esikunta
yhteistoiminnassa poliisi- ja kunnallisten viranomaisten kanssa ja pääosan
kustannuksista maksoi näin ollen valtio.
Helmikuun 17 pidetyssä Alajärven
suojeluskuntalaisten kokouksessa nimismiehen asunnossa valittiin uusi
johtokunta, koska toimihenkilöt olivat lähes kaikki rintamalla. Nyt annettiin
selväkielinen nimi johtokunnalle: Alajärven Suojeluskunnan Johtokunta.
Puheenjohtajaksi nimismies Thure Evert Godenhjelm (1865-1947), muut jäsenet
olivat: kunnanlääkäri Yrjö Leikola, rouva Ellen Jung, opettaja Matti
Kotkaniemi, kauppias Heikki Keltikangas, talokas Jaakko Mäenpää (1878-1947),
poliisikonstaapeli Eeli Sillanpää (1872-1924), talokkaat Matti Etula
(1881-1951), Heikki Hongisto (1896-1974), Matti Koskela (1883-1959), Eeli
Ojajärvi (1885-1938), August Ådman (Åttman ?) (1886-1978), K.A.Panula
(1880-1959), opettaja Hilma Metsikkö (1886-1931), talokkaat Joeli Holliaho
(Seppälä) (1885-1945), Oskari Hauta-aho (1878-1949), Edvard Joensuu
(1872-1962), Eeli Hämeenniemi (1884-1948), Matti Kanervikkoaho (1884-1960) ja
metsän vartija Antti Takala (1871-1931), talokkaat Frans Myllykangas (1880-) ja
Reino Mäkelä (1890-1963).
Vapaussodan syttymisen jälkeen Alajärven
suojeluskunnasta tuli osa laillista yhteiskuntaa. Se huolehti sodan ajan hyvin
monista asioista. Yksi sen tehtävistä oli toimia paikallisena
sotilastuomioistuimena. Se ryhtyikin aktiivisesti tutkimaan ”laittomuuksia”,
joita paikkakunnan vasemmistolaiset eli ”punaiset” aiheuttivat. Se joutui
kuulustelemaan muutamia henkilöitä luvattomien aseitten hallussapidosta tai
muuten epäilyttävien toimien takia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti