Kummallisista ihmisistä Alajärvellä

 

 

   Yllä oleva otsikko on Johanssonin itsensä antama sarjalle kirjoituksia, joissa hän pohtii tapaamiaan henkiöitä Alajärvellä ja muuallakin. Hän sanoo, että ”se on ainakin voittona kun on kauan samassa paikassa, että tulee ihmisiä tuntemaan, mutta se tunteminen ei ole aina hyvältä puolelta”. Seuraavassa eräs hänen tarinansa henkilöstä, jonka kanssa hän oli tekemisissä:

  ” Koivusen Jalmari (nimi muutettu) oli linnassa, kun tulin tänne 1877. Sieltä hän palasi Jumalan lapsena niin kuin hän sanoi. Hän piti pitkiä puheita uskonasioissa ja tunnusti aina kuinka autuas hän oli. Kotonaan oli hän mikä hirvein peto. Vaimonsa hän ajoi pois - vävynsä perässä hyppäsi kirves kädessä – omaa tytärtään piti hän väkisin (raiskana?), niin että tyttö pakeni Tampereelle.

  Kun häntä tästä nuhtelin, kielsi hän kiven kovaa kaikki -  hän oli niin kuin enkeli hyvä. Naapurilta sain aina kuulla mitä hirveimpiä juttuja hänen julmuudesta. Vihdoin hän sairastui ja minua pyydettiin käymään hänen luonaan. Minä sanoin: joko nyt Jalmarin silmät ovat auenneet? Hän vastasi: Jumalan kiitos – siitä on jo toistakymmentä vuotta, kun heräsin. Kahdesti kävin hänen luonaan ja sama ulkokullattu hän aina oli, kielsi kaikki mitä toin hänen edestään esille, vaikka minä tiesin, että asia oli toisin."

  Kummallisten joukossa ovat Anna Strömborg, Konsta Pesola, Väärämäki Hanna.”

 Lisäksi tähän ryhmään kuului vielä Adrian Koskela, josta kerron myöhemmin.

   Päiväkirja antaa mahdollisuuden kirjoittaa muistiin asioita, jotka muutoin jäisivät pelkän muistin varaan. Sen vuoksi monet pitävätkin päiväkirjaa. Kirjoittamisella on myös suuri terapeuttinen merkitys. Jonatan Johansson piti päiväkirjaa varmaan useistakin syistä. Mitä tarkemmin päiväkirjan sisältöön perehtyy, sitä varmemmaksi lukija tulee siitä, että Johansson haluaa purkaa tuntemuksiaan päiväkirjaansa, jotka ajatukset ovat nyt lukijan ulottuvilla.

  Ottaessani yhteyttä Johanssonin jälkeläisiin saadakseni luvan kirjoittamiini lainauksiin antoi varatuomari Kaila mielellään luvan minulle ja katsoi tietojen hyödyntävän tämän paikkakunnan lukijoita enemmän kuin heidän jälkeläisiä konsanaan. Sen vuoksi lainaan päiväkirjasta muutamia sellaisia tietoja, joita ei paikkakunnalla yleisesti tunneta:

  ” Kun 1877 tulin tänne, asui Koskenvarrella eräs vanha räätäli (Matti oli nimensä), joka koko seurakunnassa pidettiin suuressa kunniassa jumallisuutensa tähden. Hän oli kovasti kuuro, etten paljon hänen kanssaan puhunut. Hänen vaimonsa pikku Stiina oli myös erittäin jumallinen (vanha pietisti). Vaimon kanssa olen paljon puhunut. Hän on itkenyt, kun olen häntä puhutellut. Heillä on onnettomia lapsia, vaikka ei ketään ole tässä seurakunnassa niin paljon varoitettu, neuvottu ja kehoitettu joka päivä jumallisuuteen. Vanhin poika Juha on kummallinen ilmiö. Hän sanoo, että hän on luotu lukumieheksi, että hän on lukenut kaikki kirjat kirjastossa. Hän luulee, ettei maailmassa ole paljon, jota hän ei tiedä. Hän tuli kerran tänne ja pyysi, että rupeaisin häntä kouluttamaan - saisin tehdä hänestä mitä halusin. Hän sitten maailmassa kaikkea palkittisi.

  Kerran hän hyyräsi ittelleen huone Tiistolassa – maksoi 25 mk kuukaudessa. Hän teki uuden Katekismon, tuli tänne ja pyysi minua maksamaan painattamisen kustannuksia. Koko maailma oli hämmästyvä tästä teoksesta, siitä oli kunniaa tuleva minulle ja koko Alajärven seurakunnalle, että köyhä torpan poika oli tehnyt semmoisen teoksen.”

  Olen tutkinut mainitun Juha Koskelan historiaa hieman tarkemmin ja voin vain lyhkäisesti todeta, että hänen elämänvaiheensa ovat mielenkiintoiset. Päästyään omille jaloilleen hän julkaisi omalla kustannuksellaan muutamia teoksia, joista minulla on kappaleet. Muun muassa hän julkaisi uuden kalenterin, jossa oli vuoteen laitettu vain 8 kuukautta. Mielenkiintoinen henkilö!