Aleksanteri Raivion kohtalo - siirtolaisena USA:han ja Neuvostoliittoon

Aleksanteri Rokala, joka myöhemmin käytti sukunimenä Raiviota, lähti Amerikkaan 1902. Mutta sitä ennen hänen isänsä Antti Kustaa Rokala valmistautui myös muuttamaan sinne. Antti Kustaa oli syntynyt 1851 ja asui useassa eri paikassa. Erkki Mäkelä kirjoittaa hänen henkilöhistoriastaan:

 ” Antti joutui nuoresta vaihtamaan monta kertaa työ- ja asuinpaikkaa. Tästä syystä hänet on merkitty kirkonkirjoihin monella eri sukunimellä: Kastettujen kirjaan isänsä Heikki on merkitty Anttilan talon  Rokalan torppariksi ja käytti nimeä Rokala.  Antti asui Rokalassa vanhempiensa ja Matti veljensä kanssa, kunnes molemmat vanhempansa kuolivat nälkävuonna 1868. Isän kuolinsyyksi on merkitty tuntematon sairaus ja äidin lavantauti. Antti oli tuolloin 15 -vuotias. Hän meni Storhökiin rengiksi 1869. On myöhemmin merkitty rippikirjoihin naimattomien renkien luetteloihin. Asui itsellisenä Lillhökissä, josta muutti 1878 "kanssa-asujaksi" Kurejoen Anttilan talon Raivion torppaan. Avioitui siellä 1879 Leena Jaakontytär Hautamäen kanssa. Saivat kolme lasta. Vaimo Leena kuoli Raivion torpassa 1885. Antti avioitui Susanna Linnanmäen kanssa. Avioparille syntyi useita lapsia. Antti muutti Amerikkaan, 1900 ja Aleksi 1902.  Sisar Hilma muutti Kortesjärvelle.”

Antin ensimmäisestä aviosta syntyi vuonna 1883 Aleksanteri, jonka kohtaloa seuraamme. Ennen häntä syntyivät Hilma (1879) ja Antti Kustaa (1881) joka hänkin lähti Amerikkaan.

Tavanomaisia syitä Amerikkaan lähdölle oli useita. Tärkeimpiin kuului paremman elämän hankkiminen. Jo aiemmin USA:han muuttaneet sukulaiset tai naapurit laittoivat viestejä Suomeen ja kertoivat hyvistä oloistaan Amerikassa. Näin varmasti olikin kunnes edellä mainittu lama iski päälle.

Toinen syy oli tsaarin armeijan pakoilu ja kolmas syy oli puhdas seikkailunhalu. Jälkikäteen ajatellen syyt olivat järkeviä ja hyväksyttäviä asioita. Siirtolaisuuden aikaa koskevat tiedot on koonnut Ahti Koski Kanadasta. Hänellä on myös äidinpuoleisen sukunsa juuret Alajärvellä. Hänen äitinsa Aune Bertta Halla-aho oli kotoisin Kruununpuistosta. Aune muutti Kanadaan 1929.

Aleksanteri (Alexander) lähti siis 1902 Amerikkaan, jossa hän käytti sukunimenä Raiviota. Vuoden 1910 väestönlaskennassa hänet on merkitty asuvaksi Michiganin osavaltiossa, Houghtonin piirikunnassa ja Portage Township-nimisellä paikkakunnalla. Alue on tyypillistä maaseutua, josta löytyy maatiloja. Hänen ammatiksi oli tuolloin  merkitty farmer (maanviljelijä).

Jostain syystä Aleksanteria ei näy vuoden 1920 väestönlaskennassa. Syynä saattaa olla epätarkat tilastotiedot. Mutta vuoden 1924 alusta on hänen kohdallaan merkintä, että on hakenut passia lähteäkseen katsomaan Suomeen isäänsä. Hän sai USA:n kansalaisuuden 30.1.1911 joten hänellä on täytynyt olla jonkinmoinen kielitaito. Vaikuttaa siis siltä, että hänen isänsä, joka on merkitty lähteneeksi Amerikkaan, on palannut takaisin Suomeen. Passiin hänet oli merkitty ammatilla ”blacksmith” (seppä). Ammatti oli siis vaihtunut. Nähtävästi maanviljelys ei ollut sitä mitä hän tahtoi tehdä.

Jos hän kävi Suomessa, ei hän viipynyt vuotta pidempään entisessä kotimaassaan. Hän meni näet jos seuraavana vuonna naimisiin USA:ssa Ida Juhantytär Hynnisen (os. Kopola) kanssa. Ida oli jäänyt leskeksi Amerikassa 1920 ja ensimmäisestä avioliitosta oli syntynyt kolme lasta, jotka kaikki olivat vielä lapsia. Kaikki lapset tulivat siis lesken mukana ja Aleksanteri otti heidät nimelleen. Koko perhe muutti toiseen paikkaan asumaa ja se tavataan 1930 väestönlaskennassa asumassa Michiganin osavaltiossa, Houghtonin piirikunnassa South Range-nimisellä paikkakunnalla. Tämäkin asuinpaikka on maisemaltaan varsin maaseutumainen ja harvaan asuttua seutua.

Muutto Neuvostoliittoon 

South Rangessa asuminen jäi vain muutamaan vuoteen sillä Aleksanteri lähti vaimonsa kanssa Neuovstolliittoon. Ensin sinne muutti Idan ensimmäisestä aviosta syntynyt Roy 1.1.1932, asettui Karjalaan niin kuin lähes kaikki siirtolaiset. Pian hänen jälkeensä muutti Aleksanteri vaimonsa kanssa 11.8.1932.

Kohtalo ei ollut suopea heitä kohtaan sillä Aleksanteri katosi Stalinin vainojen aikana ja todennäköisesti hänet teloitettiin. Poika Roy pääsi pakenemaan vuonna 1936 ja palasi Suomeen. Hänelle myönnettiin passi, jonka avulla hän pääsi palaamaan takaisin USA:han.

USA:ssa hän meni naimisiin ja alkoi käyttää isäpuolensa sukunimeä Raivio. Royn lapsia elää vielä USA:ssa. Roy kuoli 1998. Ida vangittiin Petroskoissa 1938 mutta vapautettiin seuraavana vuonna. Hänen myöhemmät vaiheet ovat tuntemattomat. Royn sisar Salme palasi takaisin Neuvostoliitosta ja meni naimisiin USA:ssa.

Tämä on vain yksi tuhansista tarinoista, joita syntyi siirtolaismuuton aikaan Neuvostoliittoon. Sopii kyllä uskoa, että monilla oli usko siihen, että olot siellä olisivat paremmat. Mutta on hyvä tietää tämänkin tarinan pohjalta se totuuden toinen puoli, että usean perheen kohtalo oli kova silloisessa järjestelmässä. He tulivat petetyiksi.

Lähteet: Alajärven rippikirjat
              Ahti Koski/Kanada

Lev Trotski – opportunisti vai vallankumouksen tekijä

                                                          
                                                        Lev Trotski (ent. Bronstein)

Lev Trotskin oikea nimi oli Lev Davidovits Bronstein. Hänen vanhempansa olivat juutalaista syntyperää. Isä David Bronstein oli ostanut maatilan Jankovasta, jota sitten laajensi vuokraamalla lisää maata. Perheeseen syntyi kahdeksan lasta, joista neljä ehti kasvaa aikuisikään. Kaksi lapsista myöhemmin Stalinin puhdistuksen aikana teloitettiin: Aleksander, joka oli insinööri ja Olga, joka meni naimisiin Lev Rosefieldin (myöhemmin Kamenev) kanssa Hänkin oli juutalaista syntyperää. Lev Kamenev joutui myös Stalinin puhdistusten uhriksi vuonna 1936.

Ensimmäinen puoliso Aleksandra Sokolovskaja on kuvassa keskellä seisomassa. Lev Trotski on kuvassa oikealla,

Lev Bronsteinista tulee pian vallankumouksellinen ja hänet vangitaan ja karkoitetaan myöhemmin Siperiaan. Hän on ehtinyt solmia avioliiton Aleksandra-nimisen naisen kanssa ja yhdessä he lähtevät karkoitukseen.

Samana vuonna 1902 Lev lähtee salaa karkoituspaikastaan pois ja jättää vaimonsa ja kaksi lasta Siperiaan. Pakomatkallaan hänen täytyy saada passi, jossa hän on muuttunut Trotskiksi. Tällä nimellä hänet tunnetaan hänen kuolemaansa saakka.

Trotski oli lahjakas ja fanaattinen vallankumouksellinen. Hänen henkilöhistoriansa näiltä osin on erittäin monimutkainen seurattava eikä sen vuoksi tule tässä lyhyessä jutussa käydyksi läpi muutoin kuin lyhyellä maininnalla. Hänellä oli lukuisia maanpakolaisuuksia ja vangitsemisia takanaan ennen kuin hän kohtasi murhaajansa Meksikossa.

Kieltämättä hänen panoksensa vallankumouksen läpiviemisessä Venäjällä on ollut merkittävä. Mutta hänen henkilöhistoriastaan saa vaikutelman, että hän oli luonteeltaan kovin vaikea ja ajatuksensa monimutkaisia. Aina ei pystynyt päättelemään hänen lopullista tavoitettaan. Hän kulki maanpakolaisena ympäri Eurooppaa. Oli joka hetken Suomessa ja myöhemmin myös Norjassa.

Hän alkoi seurustella pakomatkojensa aikana Natalia Ivanovna Sedovan kanssa. Hän kuului aatelissukuun ja isä tunnettiin tutkimusmatkoistaan. Natalia oli myös luonteeltaan vallankumouksellinen.

Vakavat erimielisyydet Josef Stalinin kanssa johtivat siihen, että heidän välilleen syntyi ylittämätön juopa. Se johtikin vihdoin siihen, että Trotski vihdoin päätyi pakomatkallaan Meksikoon ja jäi sinne asumaan perheensä kanssa.

Stalin oli kuitenkin päättänyt raivata hänet pois tieltään varmistaakseen oman valtansa Neuvostoliitossa. Trotski ei toki ollut ainoa vainon kohde kuten tiedetään. Hänen käsissään kuoli miljoonia muita ihmisiä 1930-luvulla.

Trotski siis oli muuttanut Meksikoon asumaan perheensä kanssa. Mutta Stalin ei jättänyt asiaa sillensä vaan laittaa asian vireille eliminoidakseen Trotskin. Ensimmäinen murhayritys on huolimattomasti suunniteltu yritys tappaa koko perhe ammuskelulla. Trotski säilyy hengissä rajussa ammuskelussa. Hän tulee varovaiseksi ja huoneistoa varustellaan kestämään vastaavia yrityksiä vahvistamalla rakenteita. Mutta hyvin pian tämän jälkeen tapahtuu toinen yritys, jota oli suunniteltu jo hetken aikaa. Murhaaja on espanjalainen Ramón Mercader, joka on toiminut Neuvostoliiton agenttina. Hän pääsee Trotskin toimistoon ja tuo mukanaan jäähakun. Tällä hän lyö Trotskia päähän kuolettavasti. Tämä tapahtuu elokuun 20. päivänä 1940. Trotski viedään sairaalaan mutta vaipuu pian koomaan ja kuolee seuraavana päivänä.

Tällainen episodi ei liene kovin epätavallinen tuohon aikaan. Asia hoidettiin lopullisesti pois päiväjärjestyksestä murhaamalla epäsuosittu henkilö. Stalin ei ollut yksin tekojensa kanssa. Samaa työtä teki myös Adolf Hitler pitääkseen vallastaan kiinni. Epäilyjä tai poikkeavia ajatuksia ei voitu sallia tuohon aikaan.

Pikainen tutustuminen Trotskin henkilöhistoriaan tuo kuitenkin mieleen henkilön, jonka ajattelumaailmaa on vaikea loogisesti seurata. Mitä hän oikeastaan halusi?

Lähteet: Christer Pursiainen: Trotski

              Wikipedia

Talvea odotellessa - uusintaesitys asian ajankohtaisuuden takia

Tuntemani, jo edesmennyt kunnanlääkäri ja sotaveteraani sanoi syksyn tullessa: ”Nyt alkaa Pojulla sitten talviruokintakausi”. Hänen lempinimensä oli Poju. Hän oli jo jättänyt viran toimituksen kunnan lääkärinä jo toisiin käsiin mutta piti ajankulukseen vastaanottoa pitkälle vanhuuteen saakka.

Olen nyt minäkin kuulumassa jo sarjaan ikääntyneet ja aion aloittaa taas tulevana syksynä talviruokintakauden. Ulkona en oikein enää viitsi vetelehtiä varsinkin kun sain kaikki viisi kaadettua pihakoivua pilkotuksi polttopuiksi ja pinotuksi siivosti halkaistuina tuvan taakse pinoon. Surin jokaista koivun kuolemaa ja pyysin niiltä anteeksi, että näin oli pakko tehdä. Kuivukoot klapit siellä kunnes laitan hienon takan sitten joskus. Siinä on soma pitää elävää valkeaa ja pohdiskella nojatuolissa istuen tämän ahdistetun maailman ihmeellisiä koukeroita. Silloin koivut suorittavat viimeisen palveluksen minulle ja vaimolleni ja pääsevät vihdoin koivujen taivaaseen.

Kuuntelen radiota ja katson television  välittämät uutiset, jotka kertovat vain huonoja uutisia. On tulossa lama ja pörssit sairastavat pöhötautia ja hengenahdistusta. Uutisten lukijat koettavat saada aikaiseksi maailmanlopun tunnelmaa pelottelemalla ahneita liikemiehiä ja pörssikeinottelijoita, että he hyppäisivät avantoon tai vain muuten kuolisivat. Hulluja ovat nuo ahneet ihmiset.

Vaimo ei ole luovuttanut. Hän koetti vielä ajaa pihan hentoista ruohoa eilen kun huomasi, että se oli mahdollisesti kasvanut muutaman millin kevätsateidn piiskaamalla pihamaalla. Hän katsoi uhmaten minun päälleni ja sanoi minua laiskaksi, kun en viitsi ajaa pihanurmea hänen sitä vaatiessaan. En omasta mielestäni ole erityisen kova sovinisti enkä edes kommunisti vaikka en joka kolmas päivä pihanurmea ajakaan. Asenteeni on kasvanut vuosien mittaan vaimoni mukaan aivan väärään suuntaan koska en ole ollenkaan innokas työntämään säkättävää ruohonleikkuria edes takaisin pitkin pihaa. Hieman yli-ikäinen konekin on kuulemma aivan liian vanhanaikainen, kun se ei kerää katkenneita heinän päitä talteen pois vietäväksi. Kateellisena hän katselee naapurin miestä; joka ajaa pihaansa riemusta kasvot loistaen. Mutta hän istuukin leikkurin päällä kuin ennen isäntä keiseissään ajaessaan sunnuntaisin kirkkoon takavuosina.

Vielä mustemmaksi hänen muotonsa muuttuu kun myös toinen naapuri nousee leikkurin penkille ja jyräyttää härvelin käyntiin. Siinäpä onkin katselemista ja kuuntelemista. Kun edellinen naapuri on saanut työnsä valmiiksi se toinen naapuri aloittaa tietenkin jotta pihapiirin alueella säksätys ei vain loppuisi.

Kummallisinta on se, että minä en ollenkaan pidä moista meteliä kovin rakastettavana ilmiönä. Naapurit ovat hyvin rakastettavia ja naapuruusvälit ovat hyvät. Olen siis jollain tavalla erikoinen kun en rakasta näitä kesäisiä ääniä. Toisaalta olen huomaavinani ahkerissa nurmen leikkaajissa joitakin piirteitä, jotka viittaavat fanaattisuuteen. Tai oikeastaan minä tiedänkin sen, että heitä vaivaa fanaattisuus ja jopa outo katkeruus luontoa kohtaan. Se kun ylläpitää pihapiirissä elämää. Monet linnut lentävät puihin ja lirkuttavat iloisesti laulujaan kukin taitonsa jälkeen. Linnut hyväksytään koska ne kuuluvat luontoon mutta niiden ei saisi tulla pesimään omalle pihalle. Koivukin on kaunis puu varsinkin kesällä mutta niissä ei saisi olla lainkaan lehtiä. Tai jos lehtiä olisikin, niiden tulisi syksyllä tippua naapurin pihalle. Ja sitten se pihan ruoho. Sen pitäisi kasvaa vain viisi senttiä maanpinnan yläpuolelle ja tasaisena tietenkin. Mutta se onneton kasvaa enemmän ja liika sitten jyrätään poikki.

Muutin asumaan maaseudulle tukahduttavasta kaupungin metelistä ja saasteista. Kaupungin nimi oli Helsinki. Luulin eläväni onnellisena rauhallisessa maaseutuympäristössä. Olenkin siinä toiveessani melkein onnistunut mutta kesät koettelevat mielenrauhaani. Pitäisiköhän minun muuttaa lopullisesti asumaan Grönlantiin. Siellä sentään oli rauha ja puron solinakin muutti korvissani musiikiksi.

Täytynee tyytyä nuoremman veljeni yksinkertaiseen toteamukseen: ”Kaikkeen tottuu”.

Alois Schicklgruber – myöhemmin Hitler

Strones on kylä Itävallan luoteisosassa. Kylä sijaitsee alueella, jota kutsutaan nimellä Waldviertel joka puolestaan kuuluu Ala-Itävallan osavaltioon. Alue on kaunista metsäistä aluetta, jossa asui pääosin maanviljelijöitä 1800-luvun jälkipuoliskolla. Heitä pidettiin tuohon aikaan epävieraanvaraisina muita kohtaan. Ehkäpä eristyneisyys muusta maailmasta vaikutti vieraanvaraisuuden puutteeseen ja köyhyys. 

Otsikossa mainittu Alois Schicklgruber syntyi Stronesin kylässä vuonna 1837. Hänen äitinsä oli Maria Anna Schicklgruber. Isä jäi virallisesti tuntemattomaksi koska Maria ei suostunut kertomaan isän nimeä kastettaessa ja rekisteröitäessä. Myöhemmin on tehty lisätutkimuksia joiden perusteella hänen oikea isä on erään tutkimuksen perusteella saatu selvitetty. Siitä kerron hieman myöhemmin. Maria Anna oli Aloisin syntyessä jo varsin vanha synnyttäjä. hän oli näet silloin 42-vuotias. Maria isä oli köyhä pienviljelijä Stornesissa. hänen nimensä oli Johann Schicklgruber (29.5.1764-12.11.1847) ja äiti oli Theresia Pfeisinger (- 25.11.1821). 

Alois Schicklgruber

 

Alois jäi äitinsä ainoaksi lapseksi ja varttui aikuiseksi Johan Nepomuk Hüttlerin perheessä. Aoisin äiti kuoli varsi varhain ja Johan Hüttler kasvatti hänet aikuiseksi saakka. Hyvin pian Alois jostain syystä halusi vaihtaa nimensä ja otti kasvatti-isänsä mukaan nimekseen suvun yhden nimimuodon, josta tuli sitten sukunimeksi Hitler vuonna 1876. Hän piti äitinsä sukunimeä moukkamaisena nimenä. Hitlerin muita nimimuotoja tunnetaan useita: Hiedler, Hietler, Hüttler ja Hütler. Nimet tarkoittavat pienviljelijää (Ian Kershaw). Hänen kehityksensä virkamiesuralla alkoi vauhdilla. Vuonna 1855 hän oli virkamies Itävallan valtiovarainministeriössä, vuonna 1861 hän oli jo alempi tarkastaja ja vuonna 1870 tullivirkailija ja vihdoin vuonna 1875 tullitarkastaja Braunau am Innissä. 

Alois meni avioon ensimmäisen kerran Anna Glassl-Hörerin kanssa. Anna oli 14 vuotta Aloisia vanhempi ja kuoli pian avioeron jälkeen. Tästä aviosta ei syntynyt lapsia. Toisen avioliiton Alois solmi Franziska Matzelbergerin kanssa, joka kuoli tuberkuloosiin 1884 hyvin nuorena 1884. Hän oli kuollessaan vasta 23-vuotias mutta ehti synnyttää perheeseen kaksi varsinaisessa avioliitossa syntynyttä lasta, Aloisin ja Angelan. Franziskalla oli yksi avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi. Lähteistä ei käy selville oliko lapsi Aloisin siittämä. 

Kovin pitkään Alois ei leskensänkyä malttanut maata, kun jo otti kolmannen vaimon ensin lastenkaitsijaksi ja sitten vihityksi puolisoksi. Tämä avioliitto on yksi niitä seikkoja joka myöhemmin puhutti Aloisin yhden lapsen historiaa, nimittäin Aloisin ja kolmannen vaimon Klara Pölzlin neljännen lapsen Adolf Hitlerin.

Alois oli avioliitossa ankara perheenisä, joka kiivastui nopeasti ja hyvin virkamiesmäinen perheen parissa teki hänestä ajoittain sietämättömän isän sekä vaimolleen että lapsilleen. Kolmas vaimo oli sen sijaan huolehtivainen. Adolf Hitler kertoo Mein Kampfissa äidistään ja sanoo hänen olleen rakastettava ihminen. Monesti tulee ajatelleeksi, että olisiko Adolf-poika saanut isältään perintötekijöinä monimutkaisen tavan ajatella ihmisten psyykeä, kun hän aikanaan astui eurooppalaiseen historiaan tekijänä. 

Aloisin esipolvet ovat olleet jatkuvan tutkimuksen alla. Syynä ovat hänen sukupuussaan oleva katkos ja arvelut hänen juutalaisuudestaan. Eräät tutkimukset (Frank McDonough) ovat päätyneet Aloisin osalta lopputulokseen, että hänen isänsä on tunnettavissa ja olisi nimeltään Johann Gerog Hiedler, joka oli Johan Nepomuk Hütlerin - Aloisin kasvatusisän -  vanhempi veli. Tämä meni näet naimisiin myöhemmin  Aloisin äidin Maria Anna Schicklgruberin kanssa. Juutalaisuuteen viittavat indisiot ovat heikkoja eivätkä ole tiedossani.

Alois Schicklgruberin puolisot ja jälkeläiset:

1. avioliitto: Anna Glassl-Hörer (1823-1883), avioliitosta ei yhteisiä lapsia, avioero 1880.
2. avioliitto: Franziska Matzelberger (1861-1884), avioliitosta kaksi lasta: Alois (nuorempi) (1882-1956) ja Angela (1883-1949).
3. avioliitto: Klara Pölzl (1860-1907), avioliitosta 6 lasta: Gustav (1885-1887), Ida (1886-1888), Otto (1887-), Adolf (1889-1945), Edmund (1894-1900) ja Paula (1896-1960)

Aloisin kolmesta avioliitosta eli vain kolme aikuiseksi asti: Alois Jr., Adolf ja Paula. Alois Jr.:n jälkikasvua elää Yhdysvalloissa vieläkin. Adof Hitlerillä ei ollut jälkeläisiä mutta ehti pitää rakastajattarena Eva Braunia yhdeksän vuotta ja meni tämän kanssa naimisiin päivää ennen itsemurhaa. Paula asui Saksassa mutta muutti Wieniin sodan jälkeen eikä mennyt milloinkaan naimisiin.

Lähteet:

Wikipedia

Ian Kershaw: Hitler

Josef Stalinin jälkeläiset

Josef Stalin oli aikansa julma diktaattori samaan aikaan kuin Adolf Hitler aloitti Euroopan uudelleen järjestelyt. Hetken aikaa heillä oli oikeastaan eräänlaista yhteistyötä, joka loppui tylysti Hitlerin hyökättyä Neuvostoliittoon.

Stalinin eli ”Terämiehen” oikea nimi oli Josef Vissarinovits Dzugasvili. Hän syntyi 6.12.1878 Gorissa, joka sijaitsee Kurajoen varrella Georgiassa. Kotiolot olivat hyvin levottomat isän väkivaltaisuuden ja juopottelun vuoksi. Isän nimi oli Vissarion eli ”Beso” Dzugasvili (1850-1910). Hän harjoitti suutarin ammattia ja kierteli jatkuvasti maailmalla. Äiti oli nimeltään Jekaterina ”Keke” Gealdze (1858-1937). Josef Stalinin vanhemmat olivat edellä mainitut. Mutta on esitetty mahdollisuus, että Keke olisi synnyttänyt eräälle majatalonpitäjälle pojan, joka olisi Josef. Asia on jäänyt varmistamatta mutta jostain syystä Stalin aikanaan suojeli kyseisen majatalonpitäjän kahta poikaa, jotka välttyivät puhdistusaallosta ja elivät korkeaan ikään asti.

Sivuutamme Stalinin nuoruuden ajan ja hänen yrityksensä opiskella pappisseminaarissa, jonka opiskelun hän keskeytti. Sen sijaan on syytä jatkaa hänen elämäkertaansa ensimmäisellä avioliitollaan.

Ensimmäinen avioliitto 

Hän solmi avioliiton Ekaterina ”Kato” Svanidzen kanssa vuonna 1906. Ekaterina oli Semon Svanidzen ja Sephora Dvalin tytär. Ekaterinan lisänimi oli Kato ja harjoitti räätälin ammattia.

Hänellä oli kaksi sisarta Alexandra (lempinimi Sashiko) ja Maria (Mariko) ja ainakin yksi veli. Muutamien lähteiden mukaan hänellä oli enemmän kuin yksi veli. Hänen tunnettu veljensä oli nimeltään Alexander Svanidze ja puhui saksaa ja ranskaa ja opiskeli Saksassa. Alexander meni naimisiin juutalaisen Maria Koronan kanssa joka oli laulajatar Tiflisin oopperassa.

Poika Yakov (Jakov) 

Josef Stalinin ja Ekaterinan avioliitosta syntyi yksi poika Jakov, joka opiskeli vastoin isänsä tahtoa sähköinsinööriksi. Isä olisi halunnut hänen ryhtyvän sotilaaksi. Vähän myöhemmin Jakov kuitenkin liittyi Stalinin ottopojan Artjomin kanssa tykistöön Stalinin toivomuksesta. Heinäkuun 16. päivänä 1941 Vitebskin saartorenkaasta otettiin vangiksi muiden mukana tykistön yliluutnantti Jakov Dzugasvili. Hän ilmoitti olevansa Josef Stalinin poika. Saksalaiset tarjosivat myöhemmin Jakovia von Paulusta vastaan mutta Stalin ei siihen suostunut. Jakov teki itsemurhan 14. huhtikuuta 1943 sotavankileirillä heittäytymällä vankileirin piikkilanka-aitaa vasten ja vartija ampui hänet siihen.

Toinen avioliitto 

Toisen avioliiton Stalin solmi Nadezda (Nadja) Allilujevan kanssa vuonna 1919. Nadezda oli synytnyt 9.9.1901 ja kuoli todennäköisesti itsemurhan tehneenä 9.11.1932. Nadja oli siis vain noin 18 vuoden vanha avioliiton solmiessaan. Stalin tunsi hänet jo vuodesta 1908 alkaen. Nadjan vanhemmat olivat Sergei Allilujeva (1866-1945) ja Olga Fedorenko (1877-1951). Hänen lyhyt ja kiihkeä elämä päättyi itsemurhaan. Simon Segab Montefiore kertoo kirjassa ”Stalin-punaisen tsaarin hovissa” hänen kuolemaansa edeltävistä tapahtumista: ”(Nadja kertoo) ”Mieheni ei ottanut kaulaliinaa mukaansa. Hän vilustuu ja tulee kipeäksi,” hän sanoi, mutta joutui yhtäkkiä jälleen tuskallisen päänsärkykohtauksen kouriin. ”Hän alkoi vaikeroida ’voi minun päätäni’” Artjom muistaa…. Äkkiä hän oli vavahtanut kivusta: ”Voi minun päätäni!”…..Nadja nosti pistoolin rintaansa vasten ja veti liipasimesta kerran. Kukaan ei kuullut pienen naistenpistoolin pamahtavan – Kremlin muurit ovat paksut. Hänen ruumiinsa kierähti sängyltä alas lattialle.”

Vuorosanat ovat ilman muuta kirjailijan mielikuvitusta mutta tapahtumat pysyvät totuuden rajoissa. Toisaalta alettiin salaisesti epäillä, että Stalin oli ampunut Nadjan. Heidän välinsä olivat olleet hyvin vaikeat ja Stalin oli arvaamaton aikeissaan.

Jätämme Nadjan jälkeemme ja katsomme hänen perheensä kehitystä. Avioliitosta syntyi kaksi lasta Vasili (21.3.1921-19.3.1962) ja Svetlana (28.2.1926). Molemmat menivät avioon useammankin kerran. Vasili rakastui kauniiseen trumpetinsoittajaan Galina Burdonskajaan ja meni tuota pikaa naimisiin hänen kanssaan 1940. Vasili oli koulutukseltaan lentäjä mutta hänen isänsä Josef kielsi häntä tekemästä taistelulentoja sen jälkeen, kun hänen poikansa Jakov ensimmäisestä avioliitosta joutui vangiksi. Josef edellytti Jakovilta, että hänen olisi pitänyt ampua itsensä eikä antautua vangiksi. Niinpä hän sanoi Vasili-pojalleen: ”Yhdessä vangissa on minulle enemmän kuin tarpeeksi!”

Poika Vasili 

Vasilin ura sotilaana ja ihmisenä oli kuoppia täynnä. Hän ei ollut edes isänsä suosiossa. Hän alkoholisoitui nopeasti mutta eteni kuitenkin sotilasuralla ehkä isänsä ansiosta ja hänestä tehtiin viimein kenraali ennen kuolemaansa, joka tapahtui Kazanissa. Myöhemmin ruumis siirrettiin Moskovaan ja haudattiin sinne. Elämänsä aikana häntä syytettiin valtiovehkeilystä ja pidätettiin 1953, vapautui vuonna 1960 ja eli Kazanissa kotiarestissa kuolemaansa saakka. Vuonna 1999 Venäjän uudestisyntymisen jälkeen hänet osittain puhdistettiin syytöksistä häntä kohtaan.

Vasilin ja Galinan avioliitosta syntyi kaksi lasta Aleksandr (1941-) ja Nadezda (1943-). Vasili hylkäsi Galinan pian toisen lapsen syntymän jälkeen ja meni toisiin naimisiin.

Vasilin pojasta Aleksandrista tiedetään, että hänestä tuli erääseen moskovalaiseen teatteriin lavastaja. hän nähtävästi elää vieläkin (2004) ja käyttää äitinsä sukunimeä Burdonskaja. Nadjasta ei ole tietoja käytettävissä.

Toinen vaimo oli marsalkka Timosenkon tytär Jekaterina ”Katja”. Heidän avioliitto rekisteröitiin vuonna 1946 ja purkautui muutaman vuoden kuluttua Tästä avioliitosta syntyi kaksi lasta Vasili (1949-1972) ja Svetlana (1947-1990). Kummastakaan lapsesta ei ole käytettävissäni julkaistua tietoa. Jekaterina kuoli 1983.

Kolmas vaimo oli nimeltään Kapitolina Vasiljeva. Tämä avioliitto rekisteröitiin 1950. Kirjallisten lähteiden mukaan Vasili oli onnellisin tässä avioliitossa. Tästä avioliitosta ei tullut jälkeläisiä.

Tytär Svetlana 

Svetlana oli isänsä lemmikki lapsuuden ajan. Isä Josef palvoi häntä monin tavoin. Toisaalta isän äkkinäiset mielenilmaisut olivat tyypillisiä myös Svetlanaa kohtaan. Svetlana oli myös perinyt samat ominaisuudet isältään ja ominaisuudet tulivat esille iän karttuessa.

Svetlana syntyi 28.2.1926 toisen avioliiton toisena lapsena. Parhaan lapsuuden hän sai varttua turvallisessa ympäristössä vaikka itse Neuvostoliiton sisäiset asiat olivat jatkuvan poliittisen muutoksen alla. Hänellä oli koko lapsuuden ajan kaitsijat sillä hän näki vanhempiaan yhä harvemmin iän karttuessa. Oli juonittelua ja Josef Stalinin mahtikäskyjä ja julma ote häntä mahdollisesti uhkaaviin poliittisiin tovereihinsa. Svetlana tuskin oli kovinkaan tietoinen aluksi näistä asioista mutta on aistittavissa myöhemmin hänen asenteensa myös isänsä poliittisiin kannanottoihin. Hyvin dramaattisia hetkiä oli hänen läsnäolonsa isänsä tehdessä kuolemaa. Hän seurasi kuolinkamppailua monien muiden rinnalla melkein loppuun saakka. Tosin hänet poistettiin huoneesta ennen isänsä kuolemaa.

Sota-aika muutti hänen elämäänsä ratkaisevalla tavalla. Pelko sodan uhasta levisi hänen mieliinsä isänsä kautta, joka ei enää voinut varjella häntä näiltä asioilta.

Hän meni naimisiin vain 17-vuotiaana erään Grigori Morozovin kanssa, joka oli opiskelija vielä. Tämä avioliitto oli lyhyt mutta siitä syntyi yksi lapsi Josef vuonna 1945. Vuonna 1947 avioliitto oli purkautunut.

Toinen avioliitto oli valikoidumpi ja sopi varmaan isä Stalinillekin paremmin. Tuleva mies oli Juri Zdanov, Andrei Zdanovin poika. Andrei oli tunnettu poliitikko ja häntä pidettiin Stalinin oikeana kätenä, jonka jälki oli silloisessa Neuvostoliitossa julma. Hän kuoli 1948. Svetlana ja Juri rekisteröitiin avioliittoon 1949. Tästä avioliitosta syntyi vuonna 1950 Jekaterina.

Svetlana otti äitinsä sukunimen ja  oli Moskovassa opettajana jonkin aikaa. Erään intialaisen ystävän kuoltua Neuvostoliitossa hän sai mahdollisuuden kuljettaa hänen tuhkansa Intiaan. Siellä hän otti yhteyttä USA:n suulähetystöön ja haki turvapaikkaa vuonna 1967. Saatuaan sen hän siirtyi asumaan USA:han ja meni siellä naimisiin William Petersin kanssa ja muutti oman nimensä Lana Peters. Heille syntyi Olga-tytär. Levottoman luonteensa vuoksi hän jälleen muutti ensin Englantiin ja sieltä vuonna 1984 palasi tyttärensä kanssa Neuvostoliittoon ja sai kansalaisuutensa takaisin. Mutta vuonna 1986 palasi jälleen Yhdysvaltoihin ja asuu (2004) siellä jossain Keskilännellä.

Ensimmäisestä ja toisesta avioliitosta syntyneet Josef Morozov ja Jekaterina Zdanov toimivat Venäjällä lääkäreinä.

Lähteet: Simon Sebag Montefiore: Stalin The Court of the Red Tsar (suom. Kari Klemelä).

                          Wikipedia

Werner Thomé - Alajärven Mustastakorvesta Pariisin taiteilijapiireihin

         Thomén suku tuli Suomeen Ruotsista. Suvun ensimmäinen asukas Suomessa oli Johan Kristian Thomé (1766-1836). Hän tuli Suomeen ennen vuotta 1797 ja ryhtyi kauppiaaksi Turussa. Tästä lähtee Thomén suku alkuun Suomessa. Johan Kristianin pojanpoika tuli aikoinaan Alajärven hoitoalueelle metsänhoitajaksi 1877.

Missä ovat Thomén suvun tunnetut juuret?  On mentävä Skotlantiin saakka. Siellä asui MacDonald-niminen klaani, jonka jälkeläiset joutuivat siellä sisäisiin kahinointiin luultavasti klaanien välisissä erimielisyyksissä vuonna 1615. Kaksi veljestä pakeni tappeluksia ja yrittivät Ruotsiin. Mutta haaksirikossa Torekovin luona Skonessa vanhempi veljeksistä hukkui ja Anders-niminen, 14-vuotias, pääsi perille. Hänet pelasti haaksirikosta Hannu-niminen muurari ja hän opetti Andersille muurarin ammatin.

Suvun edustajat Ruotsissa olivat pääasiassa kirkollisissa viroissa. Sen sijaan Suomeen siirtynyt sukuhaara keskittyi maalliseen toimintaan. Monet olivat näet kauppa-alalla tai seilasivat merillä.

Verner Thomén isä oli siis metsänhoitaja Johan Henrik Thomé. Hän oli syntynyt Viipurissa 1839. Hänen isänsä oli siellä tuolloin maanmittarina mutta muutti myöhemmin Jäääskeen, jossa kuoli. Hänestä tuli ylioppilas Turussa 1859, valmistui metsänhoitajaksi ja oli aluksi työssä Kuusamon hoitoalueella 1870. Hän meni orpanansa Agnes Vallinin kanssa naimisiin. Agnesin isä oli kauppias Porissa ja äiti oli Vinterin sukua.

Johan Henrikin perheeseen syntyi kahdeksan lasta, joista Verner oli nejäs ja ensimmäinen Alajärvellä syntynyt.

Verner Thomé syntyi 4.4.1878 Alajärven Iiruulla. Hoitoalueen virkatalo sijaitsi Mustassakorvessa, kaukana silloisen sivistyneistön keskuudesta. Kirkonkylään oli monta kymmentä kilometriä ja yhteydet sinne heikot. Vain kirkkoherra Johansson silloin tällöin kävi kyläilemässä Thoménien luona. Päiväkirjoissaan hän kertoo näistä tapaamisista. Vielä kauempana oli Vernerin koulupaikka. Hän joutui matkustamaan Ouluun saakka, missä hän kävi ruotsikielistä lyseota.

Ei viihtynyt Verner koulun penkillä tutkintoon saakka. Kuudennen luokan jälkeen oli halu ryhtyä taiteilijaksi. Hän nähtävästi palasi kotiinsa ja lähti sitten Helsinkiin vuonna 1898 Suomen Taideyhdistyksen piirustuskouluun ja menestyi hyvin lahjakkaana oppilaana. Hän oli saanut tuntumaa jo Mustassakorvessa olleen ateljeen kautta, missä hänen vanhempi veljensä Valter harrasti piirtämistä. Myöhemmin Valterista tuli arkkitehti.

Taitelijoille tavanomaiseen tapaan hän lähti piirustuskoulun jälkeen laajalle Euroopan matkalle vuonna 1901 matkastipendin turvin. Hän kierteli useimmissa Euroopan maissa paitsi opiskelemassa myös etsimässä aiheita. Pisimmät matkat ulottuivat Marokkoon ja Egyptiin saakka. Hänellä oli useita näyttelyitä sekä kotimaassa että ulkomailla.

Erityisen lahjakas hän oli muotokuvamaalarina mutta myös maisemia hän teki. Erityisesti mainitaan eräissä teoksissa hänen maalauksensa ”Hiekkarannalla leikkiviä poikia”. Huomattavien teosten joukkoon luetaan myös Alajärven kirkon alttaritaulu ”Jeesus Getsemanessa”. Tämän työn hän lahjoitti Alajärven seurakunnalle äitinsä välityksellä tai mahdollisesti äitinsä pyynnöstä.

Olisi voinut kuvitella Verner Thomén keskittyneen luontoaiheisiin, mutta näin ei käynyt. Luultavimmin kävi niin, että hän taiteilijaystäviltään vaikutteita, jotka ohjasivat hänen Septem-ryhmän kannattajaksi. Ryhmäläiset käyttivät teoksissaan puhtaita kirkkaita värejä (sateenkaarivärit).

Verner Thomé sai professorin arvonimen 1941. Hän kuoli Helsingissä 1.6.1953.

Tässä suvun alkujuuri:

Taulu 1

1.  Thomas Andersson Helsingburgensis, Ousbyn kirkkoherra Skånessa, s. 2.4.1626 Helsingborgissa ¹, k. 9.8.1692.

Thomas Andersson Helsnihburgensis on Thomaeus-suvun kantaisä. Thomasin ja Karinen avioliitosta, joka kesti 33 vuotta, syntyi 15 lasta. Heistä vain 6 tunnetaan. Hekin ottivat sukunimeksi Thomaeus.

Puoliso: Vihitty 1659 Karine Hansdotter Vinslöff, Helsingburgensis, Ousbyn rovastin tytär.

     Lapset:

     Andreas hänellä oli pastoraatti Ousbyssä 1690, s. 16.3.1663 Ousbyssä ¹, k. 1.4.1691 Ousbyssä (naimatonna).

     Petrus s. 30.8.1666 Ousbyssä. Tauluun 2.

     Jöns s. 1667 Ousbyssä. Tauluun 3.

     Kristian s. 1669 Ousbyssä. Tauluun 4.

     Johan lääketieteen tohtori, s. 1670 Ousbyssä, k. 31.7.1712 Malmössä (naimatonna).

     Catharina s. Ousbyssä. Tauluun 5.

Taulu 2

2.  Petrus Thomaeus, Taulusta 1, Ousbyn rovasti, valtiopäivämies, s. 30.8.1666 Ousbyssä, k. 29.7.1721 Ousbyssä.

Puoliso: Vihitty noin 1693 Catharina Davidsdotter Möllenstedt, Thomaeus, rovastin tytär.

     Lapset:

     Anna Sophia s. 18.9.1694 Ousbyssä ¹. Tauluun 6.

     Ingeborg s. 1697 Ousbyssä, k. 1765 Malmössä.

     Tomas s. 31.10.1699 Ousbyssä. Tauluun 7.

Taulu 3

2.  Jöns Thomaeus (Helsingburgensis), Taulusta 1, kirkkoherra Halmstadissa ja Zirkeköpingissä ¹, s. 1667 Ousbyssä, k. 1709.

Puoliso: Vihitty 24.2.1697 Hedvig Luudin, Lundin akatemiavoudin tytär. 

Taulu 4

2.  Kristian Thomaeus (Helsingburgensis), Taulusta 1, kirkkoherra Gudmuntorpossa ¹, s. 1669 Ousbyssä, k. 2.1.1718 Gudmuntorpissa.

Avioliitto lapseton.

Puoliso: Vihitty 1693 Karna Nilsdotter Kråka. 

Taulu 5

2.  Catharina Thomae Engstedt, Taulusta 1, s. Ousbyssä, k. 1707.

Puoliso: Vihitty 17.10.1712 Lars Engstedt, Borrebyn rovasti, s. 24.7.1666, k. 26.8.1733. 

Taulu 6

3.  Anna Sophia Petrisdotter Thomaeus, Taulusta 2, s. 18.9.1694 Ousbyssä ¹, k. 5.9.1775 Ousbyssä.

Anna Sophian ensimmäisestä avioliitosta on yksi poika. Muut avioliitot olivat lapsettomia.¹.

1. puoliso: Henrik Westerdahl, Fulltoftan kirkkoherra, s. 1685 ?, k. 28.1.1735.

2. puoliso: Vihitty 1737 Hans Frost, Malmön komministeri, s. 1700, k. 1744.

3. puoliso: Vihitty 4.11.1746 Olof Tranaeus, Ousbyn rovasti, s. 1682, k. 2.1.1751. 

Taulu 7

3.  Tomas Thomaeus, Taulusta 2, Ousbyn rovasti, filosofian maisteri, s. 31.10.1699 Ousbyssä, k. 20.7.1752 Hjersåsissa.

Avioparilla vain yksi lapsi.

Puoliso: Vihitty 14.3.1730 Elisabeth Maria Hansdotter From, Thomaeus.

     Lapset:

     Per s. 1730 Skånen Hjärsåsissa. Tauluun 8.

Taulu 8

4.  Per Thomaeus, Taulusta 7, opettaja Karlskronassa, fil. maist., kirkkoherra Ifössä ja Kiabyssä, s. 1730 Skånen Hjärsåsissa, k. 31.3.1783 Ifössä.

Perheessä oli 5 lasta, kaikkien poikien sukunimenä oli Thomé paitsi Gustaf Henrikin.¹.

Puoliso: Vihitty 1759 Catharina Magdalena Skoge.

     Lapset:

     Elisabeth Maria s. 1760, k. ennen 1823 (naimatonna).

     Thomas s. 1762, k. ennen 1823 (naimatonna).

     Gustaf Henrik 1. tutkimussihteeri kuninkaallisessa kansliassa, s. 1763 Karlskronassa ¹, k. 5.9.1823 Tukholmassa (naimatonna).
Hänellä oli kuitenkin yksi poika Gustaf Thomé(e), joka oli naimisissa ja hänen perheeseensä kuului ykis poika ja yksi tyttö.¹.

     Johan Kristian s. 22.9.1766 Ruotsin Karlskronassa. Tauluun 9.

     Per s. 5.5.1768 Ruotsin Ifössä.
Asui ulkomailla, muut tiedot puuttuvat.

Taulu 9

5.  Johan Kristian Perinpoika Thomé, Taulusta 8, Turun raastuvanoikeuden aktuaari, s. 22.9.1766 Ruotsin Karlskronassa, k. 8.10.1836 Turku.

Muutti Suomeen ja rupesi kauppiaaksi Turussa, jossa sitten eli raastuvanoikeuden aktuariuksena ja huutokauppatirehtöörinä. (Axel Bergholm).

Puoliso: Vihitty 16.8.1792 Elisabet Eleonora Johanintytär Sjöstedt, kauppiaan tytär, s. 21.9.1771, k. 4.10.1846 Turku.

Vanhemmat: Johan Heikkilä, Sjöstedt, Turkulainen kauppias, s. 10.4.1737 Vesilahti, k. 10.7.1810 Karuna ja Elsa Margareta von Phaler, s. 1745, k. 20.10.1823 Turku.

LÄHDELUETTELO

1.  Utdrag ur stamtafla öfver slägterna THOMAEUS, THOMEE och ADELSKÖLD (Malmö. C.A. Anresson & C:s boktr., 1896)