Yhden suvun tarina

 

Sukututkimus on kiehtova harrastus varsinkin vanhemmalla iällä. Vanhemmalla iällä tarkoitan aikaa, jolloin työpanos on annettu, palkinnoksi on saatu polkupyörä tai jopa kullattu taskukello ja nautitaan ansaittua eläkettä ja istutaan keinotuolissa tai tehdään omasta tai toisenkin suvusta kiintoisaa tutkimusta. Voihan sitä aikaansa kuluttaa keinotuolissakin, mutta luulen ajan tuntuvan pitkältä. Sen sijaan jatkuva aivojen rasittaminen on hyvää dementian ehkäisyä.

Olen kuluttanut aikaani jo ennen eläkkeelle siirtymistäni sukututkimuksen parissa. Vaikea on minun itse sanoa, olenko kyennyt torjumaan mahdollisen dementian puhkeamista. Mutta hauskaa ja antoisaa sukututkimus on ollut.

Haluaisin kertoa yhden ihmisen elämäntarinan – todellisen sellaisen. Kaikki mitä kirjoitan, perustuu dokumentteihin. Kysymyksessä on varmuuden vuoksi oma esivanhempani, jonka elämänkaari päättyi punatautiin linnassa.

Aikoinaan noin vuonna 1775 Vimpelin Strangista tuli Alajärven Hoiskon taloon isännäksi Antti Simonpoika Lillstrang. Hän meni naimisiin Maria Jussintytär Långgirsin kanssa Evijärveltä. Tuohon aikaan Hoiskon talon käsitti käytännössä nykyisen Hoiskon kylän ydinalueen. Alkuperäinen kartano sijaitsi järven rannassa vanhan Kuopion maantien varressa. Sijaintinsa vuoksi Hoiskon talosta tuli myös kestikievari, jonka tehtävänä oli majoittaa kulkijoita ja tarjota kyytimahdollisuus tarvitsijoille.

Antille ja Marialle syntyi ainakin 5 lasta, joista neljä jatkoi sukua. Viides kuoli lapsena. Yksi lapsista oli nimeltään Erkki, joka syntyi 1761 Vimpelissä. Hän oli naimisissa kaksi kertaa. Ensimmäinen puoliso oli Saara Sakarintytär Hoisko, joka oli Hoiskon talon tyttäriä. Minulle on jäänyt epäselväksi, millaiset olivat talon omistussuhteet Antti Lillstrangin tullessa taloon. Toinen puoliso oli Maria Tuomaantytär Kotkaniemi. Saaran ja Erkin avioliitosta syntyi 12 lasta ja Marian kanssa syntyi vain yksi.

Saaran ja Erkin 9. lapsi on tämän tarinan sankari. Hänen nimensä oli Jaakko. Hän syntyi Hoiskon talossa (joka oli jo kievari) 8.9.1792. Muut pojat kuolivat lapsuusiässä, joten Jaakosta tuli 1/8 manttaalin talon isäntä.

Jaakko haki vaimonsa naapurikylästä Kurejoelta Höristä Maria Erkintyttären, joka oli syntynyt 6.5.1794. Arvattavasti komeat häät pidettiin Hörissä vuonna 1812 ja morsian muutti Hoiskon kievariin asumaan. Jaakko asui siis taloa ja piti samalla kievaria vaimonsa kanssa. Tarkkaan ei voida tietää silloisesta elämänmenosta, mutta varmaa on kuitenkin, että kievarin tuli kestitä matkustavaisia. Niinpä alkoholia oli aina tarjolla jota käytettiin ahkerasti myös paikallisten asukkaitten toimesta. Jaakkokin oppi tavan eikä aina ollut esimerkillinen kievarinpitäjä ja sortui usein juopotteluun. Tähän työhön riitti silloin kuten nytkin hyviä kavereita, joiden kanssa syntyi pieniä yhteenottoja, tappeluitakin.

Näin lienee tapahtunut vuonna 1825 elokuun alkupuolella Jaakko lähtiessä soutamaan veneellä Hoiskosta Tallbackan niemelle sunnuntaipäivänä. Mukana olivat Abraham Joensuu ja Matti Hoisko. Matti oli Jaakon serkku, olivat siis veljesten lapsia. Matti asui myös omalla osuudellaan Hoiskon taloa suurehkon perheen isänä. Abrahamin sukupuu on jäänyt tunnistamatta mutta arvelen hänen olleen Abraham Erkinpoika Fremling Vimpelistä. Muutettuaan Alajärvelle hän käytti sukunimenä mm Joensuuta. Järvellä miesten kesken syntyi joko riitaa tai vain muuten liikuttiin varomattomasti ja Matti Hoisko putosi järveen. Veneeseen jääneet eivät kyenneet tai halunneet auttaa Mattia takaisin veneeseen ja hän hukkui uimataidottomana ja todennäköisesti vahvassa humalatilassa.

Alioikeudessa ei tutkinnasta huolimatta selvinnyt tarkemmin, oliko kysymyksessä tahallinen teko vaiko tavanomainen humalaisten mellastelu veneessä, jonka tuloksena tapahtui onnettomuus. Koska asiaa ei voitu oikeudessa todeta tahalliseksi, vapautettiin molemmat syytteestä mutta tuomittiin sakkoihin muista tähän asiaan liittymättömistä rikoksista.

Silloisen oikeudenkäytön mukaan asia käsiteltiin myös hovioikeudessa, joka vahvisti alioikeuden päätöksen koskien kuolemantuottamusta. Jaakko joutui Suomenlinnan vankilaan, joka silloin oli vielä toiminnassa. Vankilan toiminta lakkautettiin 1863. Suomenlinnassa oli myös erillinen osasto venäläisiä varten, mutta toinen osa oli kokonaan suomalaisen hallinnon piirissä ja tämä osa vankilaa oli jaettu kahteen toimintaosastoon: kruununvankilaan ja työsiirtolaan.

Ei ole aivan varmaa, joutuiko Jaakko Hoisko kruununvankilaan. Oletukseni on, että hän palveli työsiirtolassa. Vankila- ja työsiirtolaolot eivät olleet kovin hyvä edes vangin näkökulmasta katsoen. Tilat olivat kylmiä ja sairautta oli paljon eikä sairauksien hoitaminen ollut kovin kummoista. Sen sijaan hengellinen anti oli vankien saatavilla. Jaakon vankilapappina toimi tuolloin Karl Johan Brusin (1819-1831), joka siirtyi 1831 Pyhärven kirkkoherraksi ja kuoli Pietarissa 1833 vuoden lopulla hänelle tehdyn epäonnistuneen amputaation seurauksena.

Jaakko sairastui pian punatautiin ja kuoli Suomenlinnassa 14.10.1831. Leskeksi jäänyt Maria jäi seitsemän elossa olevan lapsen kanssa vielä asumaan Hoiskoon. Hän meni uusiin naimisiin Matti Taavetinpoika Höykinpuron kanssa. Tästä aviosta ei syntynyt lapsia. Maria myös kuoli Hoiskossa 29.4.1868. Tämä olisi tämän tarinan tapahtumain loppu mutta laitan vielä pienen peräkaneetin kertomukselle.

Yksi Jaakon ja Marian lapsista oli nimeltään Erkki, joka syntyi 11.7.1815 Hoiskossa. Perimätiedon mukaan Erkki joutui isänsä tekosten takia lähtemään "maanpakoon" suuresta Hoiskon talosta, josta hän omisti 1/16 manttaalia. Erkki muutti perheensä kanssa vuonna 1856 Pylkönmäelle, joka silloin kuului Saarijärven pitäjään. Erkki rakensi kotitaloaan muistuttavan talon nykyisen Pylkönmäen kirkon lähelle. Kirkkokin rakennettiin aikoinaan juuri tämän talon maalle. Talo on edelleen olemassa ja asuttavassa kunnossa. Erkin kuoltua Pylkönmäellä muutti leski Maria os. Sissala lapsineen takaisin Alajärvelle 1864 ja osti Puumalan talosta 120 hehtaarin tilan, jota kutsuttiin Pylkönmäen mukaan Pylkäksi. Pylkkä on sukunimenä Suomessa harvinainen ja voidaankin sanoa, että kaikki Pylkän nimeä kantavat ovat Erkki Hoiskon sukua. Muita Erkin kanssa samaan sukuun kuuluvia ovat Mannila, Ylimannila (Mannilan suvusta on runsaasti jälkipolvia Amerikassa), Puumala, Vertala, Nelimarkka, Salmenautio, Rintala, Koskela, Höykinpuro, Sissala ja muita Järviseudun sukuja.