Käynti Juoperissa (vuonna 1877)

 

 

                  (Tämä käynti on muistiinmerkitty vuonna 1893). ”Eräs päivä tuli mies Paavolaan puotiin, joka sanoi poikenneensa Juoperin torpaan, jossa oli sairas vanha muori ja pyydettiin minua lähtemään huomenna omalla hevosellani. Minä sanoin: miksi ette menneet Vintalaan, koska sinne on puoli lyhyempi matka ja parempi tie. Hän valehteli: siellä on jo käyty, mutta Vintalan kirkkoherra vaatii eri maksua, koska ei se kuulunut hänen piiriinsä! Ihmettelin suuresti, koska nykyään oli tehty Rydmanin kanssa semmoinen kauppa, että hän saa niistä Ruununtorpista kaikki maksut ehdolla, että hän käy sairaan luona. Tämä olikin valhe niin kuin sitten Rydmanilta itse kuulin.

Lähdettiin kello 5 aamulla Kenalla, koska se oli erinomaisen hyvä käymään ja sen selässä oli hyvä istua. Ajettiin kärryillä Honkaniemeen – sai mieskin kyytiä, että se oli hänellekin mukavaa kun tulin. Siellä istuin selkään ja vettä oli paljon (oli syksyn aikaa) – ojat täpötäynnä – paikoittain oli tulva vienyt siltoja, että Kena putoisi mahaan asti rapakkoon ja tulin aivan märäksi.

Niin tultiin vihdoin Kivelään. Siellä sanottiin: tästä ei päästä hevosella, sillä neva on edessä, johon hevonen hukkuu – mentiin käyden – puita oli pantu – ympyräinen hirsi, jonka päällä piti kulkea – kun se loppu, tuli uusi – minulle annettiin pitkä seiväs kumpaseen käteen, mutta ne painuivat vetelään – pohjaa ei tuntunut.

Niin tultiin vihdoin Juoperiin. Sairas ei tietänyt, ei yhtään, että Kristusta on ollut, kuollut – ei nimeäkään – täydellinen pakana…”

”Tulin takaisin Kivelään. Emäntä teki takkaan valkean, riisuin saappaat, väännettiin vettä pois sukista ja kuivattiin, mutta ilta ja pimeä oli tulossa, panin ne märkänä taas jalkaan ja lähdettiin. Pyydettiin poikkeamaan Isolle joelle erään hullun luo, joka sanoi nälkään ja viluun kuolevansa. Sanoin: paljon puita on metsässä, monet virstat olen kulkenut paljoin metsäin läpi. Hän sanoi: ei ne pala.

Kun tulin Honkaniemeen, jossa kärryt olivat, oli pilkkopimeys, en nähnyt, kun hila tuli vastaan. Takalan pihalla tuli mies lyhdyllä vastaan Vaimoni oli lähettänyt rengin lyhdyllä vastaan – pelättiin kotona. Kello oli 10, kun tulin kotiin.”