Viimeisin synteesi menneistä tapahtumista tämän päivän
aikaan alkoi kun seurasin televisiosta ohjelmaa, jossa kuvattiin Stalinin
kanavan nimellä aikaisemmin tunnetun vesireitin rakentamista Äänisestä Vienanmereen.
Ajatus kanavan rakentamisesta on ollut tuohon aikaan varmaan perusteltua ja
hyväksyttävä. Mutta sen toteuttaminen oli kaikkien mittapuiden perusteella epäinhimillinen
teko. Työvoimana oli vankien mittaamaton joukko, jota kasvatettiin ihmisillä,
jotka vain yksinkertaisesti luokiteltiin vangeiksi. Palkkiona luvattiin
vapautus valmistumisen jälkeen. Ahkeruus palkittiin myös mutta tavalla, joka ei
nykyisen mittapuun mukaan ole kovin inhimillinen tapa. Kaikki terveet ja hyvään
työsuoritukseen pääsevät saivat ”normaalin” annoksen ruokaa, sairaat ja työhön
kelpaamattomat ruokittiin puolella annoksella.
Hitlerin keskitysleirit eivät periaatteiltaan
juurikaan poikenneet Stalinin opeista ja
lopputulos oli samankaltainen. Olennainen ero taisi olla vain siinä, että Hitlerin
aikana ihmisiä tapettiin rodun vuoksi. Oli siis olemassa ihmisiä, joilla
kansallissosialismin opin mukaan ei ollut oikeutta elää rotunsa vuoksi.
Mieleeni on pyrähtänyt ajoittain ajatus, joka
kauhistuttaa. Olisiko jälleen viriämässä maailman laajuinen aatteellinen
ilmapiiri, jonka mukaan löytyy sellaisia ryhmiä ihmisiä, joilla ei ole samoja
perusteita elää tai lisääntyä kuin joillakin muilla ihmisillä? Olisiko
sellainen mahdollisuus kasvamassa ja ihan aavistuksenomaisena henkenä
liikkumassa eri kansojen yllä? Viittaavatko tämän ajan poliittiset ratkaisut
siihen suuntaan, että olisi syntymässä Suomeen kaksi ihmisryhmää: ne, joilla on
etuoikeus hyvien taloudellisten syiden vuoksi elää ja lisääntyä jalostuakseen
kansakuntana ja ne, joiden elämän tarkoitus tulisi punnita varallisuuden
puutteen vuoksi liian kevyeksi.
Toivon ajatukseni olevan hyvin teoreettinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti