Juuret Pekkolan moreenissa

 

Lyhyt tarina Rauha Nelimarkan ja Toivo Kuulan avioliitosta

Toivo tunsi ensimmäisen vaimonsa Rauha Maria Cecilia Nelimarkan jo kansakouluajoilta asti. Hän itse kirjoittaa: "Minä olin 7-vuotias (siis vuonna 1890), kun isäni pani minut kouluun. Menin tänne oikein ilolla. Silja tuli samana vuonna kouluun ja samalle luokalle. Koulunkäynti meni hyvin, paremmin kuin kukaan olisi luullutkaan. Silloin en vielä tuntenut Siljaa." Hän puhutteli Rauhaa aina Siljaksi.

     "Vasta toisella luokalla rupesi minulle hämärästi muistumaan , että käsitin Siljan silloin siveimmäksi tyttöseksi koko koulussa."

     "Kolmannella luokalla istuin hänen vieressään kummankin lukukauden."

     "Ainoastaan kerran muistan sanoneeni hänelle pahan sanan..."

     "Neljäntenä vuonna hän ei enää ollut koulussa. Minä ikään kuin jäin ikävöimään häntä. Siitä asti olen rakastanut Siljaa."

     Silja ja Toivo tapasivat Siljan omasta pyynnöstä syksyllä 1899. Hän oli tahtonut Toivon käymään luonaan. Tämän jälkeen he tapailivat jonkun aikaan säännöllisesti muutaman viikon välein. Helmikuussa Silja tunnusti Toivolle epäsuorasti, että oli rakastunut häneen. Mutta sitä ei sopinut sanoa ääneen. Se tuli vain vaistota. Ei ollut Toivollakaan rohkeutta tunnustaan hänelle rakkauttaan kovin helposti. Mutta sekin aika koitti. Elokuun 12 päivä 1900 oli oleva kummallekin merkkipäivä. Silloin he vannoivat toisiilleen "ikuisen rakkauden valan". Tästä tapahtumasta Toivo Kuula itse sanoo myöhemmin syksyllä 1900: "Suokoon Luoja, että se ei koskaan sammuisi."

    Rauha Maria Cecilia Aleksintytär Nelimarkka oli syntynyt 22.11.1883 Saarijärvellä, mutta muutti vanhempiensa mukana Vaasaan, missä hän kävi koulunsa. Hänen isänsä Aleksi Heikinpoika Nelimarkka oli syntynyt Alajärvellä 23.2.1858 suurperheen (13 lasta) nuorimmaisena. Toiseksi nuorimmainen oli Erkki, joka syntyi 6.7.1855 ja oli professori Eero Nelimarkan isä. Professori Eero Nelimarkka ja Rauha Nelimarkka (Valo) olivat siis serkuksia.

 Rauha oli luonteeltaan ujo ja syrjäänvetäytyvä. Seurustelu Toivo Kuulan kanssa alkoi vakavammin vasta 1900-luvun alusta alkaen, jolloin he alkoivat kirjoitella toisilleen. Varsinkin Toivo, joka opiskeli Helsingissä musiikkiopistossa, kirjoitti hänelle erilaisia rakkauden tunnustuksia, sävelsi pienimuotoisia sävelmiä tai lauluja. "Vieläkö se kivi on paikallaan. Se paikka on mielestäni pyhin, se ei mene koskaan muistostani. En voi olla kuopimatta lunta sen päältä, kun tulen sinne. Minä rukoilen luojaa, ettei sitä paikkaa kukaan saisi saastuttaa, ei niitä tunteita eikä sitä paikkaa."

     Silja odotteli uskollisena Toivoa saapuvaksi häntä tervehtimään joka kerta. Niin sai lämmin rakkaussuhde aikaan sen, että nuoret menivät kesällä 1902 kihloihin. Häät pidettiin 27.1.1905 ja nuoripari vuokrasi asunnon Vaasasta Klemetinkadulta - kaksi huonetta ja keittiö, josta tuli heidän yhteinen kotinsa - vain vähäksi aikaa.

   Kului vain muutama vuosi, kun avioliiton siteet alkoivat heiketä. Vaikka Kuula antoikin muistelmissaan ymmärtää - jopa kuolinvuoteellaankin - että hänellä olisi paljon anteeksi pyydettävää Siljalta, mutta uskoi hänen jo antaneen anteeksi, sillä "hän on hyvä ihminen".

   Avioeroon johtavia syitä on vaikea ymmärtää yksin Toivo Kuulan kertomusten perusteella. Hän kertoo, että hänen vaimonsa ei lainkaan ymmärtänyt hänen musiikkiaan, joka oli suorastaan "vastenmielistä" hänelle. Ei voida ajatella, että Siljassa tapahtui niin suuria muutoksia sitten seurustelun. Lienee paremmin syytä uskoa, että nuo dramaattiset avioeroon johtavat muutokset tapahtuivat lahjakkaan Toivo Kuulan mielessä ja vaimon staattisuus ja käytännöllisyys vain korostivat noita muutoksia.

   Asiat eivät yhtään parantuneet Siljan kohdalla, kun heidän esikoisensa Aune-tytär kuoli  aivan pienenä. Pienen lapsen kuolemaa on aina vaikea hyväksyä ja ymmärtää. Suru oli syvä ja koskettava. Kerrotaan, että Toivo Kuula sävelsi esikoisensa kuoleman jälkeen tuon koskettavan kuorolaulun "Tuuti lasta tuonelahan".

    Aunen syntymän aikoihin nuoret asuivat Saarijärvelle ja Aune myös haudattiin Pylkönmäen hautausmaahan. Hautausmaa sijaitsi silloin kirkon läheisyydessä. Paikka on kaunis kesällä ja Toivo Kuula sävelsi myöhemmin kauniin yksinlaulun "Kesäyö kirkkomaalla."

     Silja Nelimarkasta ei ole jäänyt kirjallisia muistiinpanoja. Ainakaan julkisuudessa ei niitä ole ollut. Hänen tuntemuksiaan avioliiton aikana on vaikea selvittää muutoin kuin Toivo Kuulan kertomana. Käytännössä Aunen kuoleman jälkeen avioliitto oli vain pelkkä muodollisuus, joka sitoi heidät yhteen. Vielä avioliiton aikana Kuula kertoo tutustuneensa "toveriin", joka esitti hänen laulujaan konserteissa. Hänen nimensä oli Alma Silventoinen ja oli oleva Kuulan toinen vaimo.

    Silja muutti rouva Kuulana asumaan Vaasassa appivanhempiensa naapuriksi. Heistä tuli hyvät ystävät. Kun avioliiton kariutuminen alkoi näyttää selvältä, oli Toivon äiti siitä kovin pahoillaan, mutta anopin ja miniän välit säilyivät hyvinä.

    Avioero saatettiin voimaan noin 1910, jolloin Silja oli valmis menemään uuteen avioliittoon talousneuvos Siltasen kanssa, toimi sitten opettajana ja kuoli Anjalassa 1960. Tästä avioliitosta on syntynyt useita lapsia. Muutaman vuoden kuluttua myös Toivo Kuula meni Alma Silventoisen kanssa naimisiin. Heidän avioliitto päättyi dramaattiseen Toivo Kuulan tappoon Viipurin seurahuoneella vapaussodan jälkeisissä ristiriidoissa. Hänet ammuttiin erään jääkärin toimesta.

     Siljan isä Aleksi meni toisiin naimisiin ja hän muutti Amerikkaan perheineen.