Hyvästijättö entiselle keskikoululle

 

                

 

 

Luin maakuntalehdestä ensin otsikon: ”Paavolan koulun homeinen osa puretaan”. Sitten pohdin hetken aikaa mielessäni: Mikä osa Paavolan koulusta on homeinen osa? Hitaana ajattelijana ja tekstin ymmärtäjänä minulle kyllä valkeni pienen päästä, että Paavolan koulun homeinen osa onkin entinen Alajärven keskikoulunrakennus, joka on seissyt aluksi yksinäisenä opinahjona aina vuodesta 1949 alkaen. Myöhemmin se sai rinnalleen muita lisärakennuksia ja koulun nimikin on käynyt useita metamorfooseja läpi vuosikymmenien varrella.

Mieleeni palautui ajankohta, jolloin Alajärvelle perustetun keskikoulun ensimmäiset luokat muuttivat uuteen vahvahirsiseen rakennukseen Kaupinniemen pappilan renkituvasta. Elettiin vuoden 1949 syyslukukauden aikaa. Ainakin yksi ikäluokka oli saanut koulunsa läpi renkituvan ahtaudessa eivätkä päässeet nauttimaan uuden koulun suomasta ilosta. Uudet koululuokat tuoksuivat uudelle, vielä vaaleat hirsiseinät luokissa olivat siistit, lattiat kodikasta ponttilankkua. Emme osanneet parempaa toivoakaan.

Keskikoulusta ehti valmistua suuri joukko isänmaan toivoja ennen kuin se muuttui yhteiskouluksi ja siirtyi kunnalliseen koulujärjestelmään. Isänmaan toivot eivät ole jääneet pelkiksi toiveiksi paremmasta tulevaisuudesta. He olivat sitä uutta kouluttautuvaa sukupolvea, josta nousi sankka joukko tulevaisuuden tekijöitä eri aloille. Ei ole ihan vähäinen se joukko, joka hakeutui keskikoulun jälkeen erilaisiin ammatillisiin kouluihin tai lukioon. Luulen, että tältä ajalta löytyy koko joukko niitä nuoria tyttöjä ja poikia, joiden tavoitteena oli yliopistotutkinto. Nykyaika tuottaa tietenkin huomattavasti suuremman joukon korkeasti koulutettua nuorisoa yhteiskunnan tarpeisiin.

Sillä joukolla, joka kantoi pulpettinsa syyslukukaudella vähän ennen lumen tuloa vuonna 1949 omaan luokkaansa, on hieman hämmentävä olo kun ovat saaneet lehdestä lukea: ”Paavolan koulun homeinen osa puretaan”. Heidän mielestään katoaa jotain semmoista historian hämärään, joka on heille ollut merkittävä asia aikanaan. Tätä mielentilaa heidän kohdallaan ei voida väheksyä. Se oppilasjoukko, joka muutti uusiin luokkatiloihin, on käynyt jo kovasti vähiin. He ovat jo suorittaneet oman osuutensa.

Miksi entinen keskikoulu puretaan? Lehti kertoo asiasta hyvin pelkistetyksi. Kirjoituksessa sanotaan vain, että purkamispäätös on ollut yksimielinen. Päätös on tehty siis ilman äänestystä. Mainitaan, että purkamiseen on varattu 220 000 euroa määrärahaa. Summaan sisältyisi myös uusien tilojen suunnittelumääräraha. Korjaus tulee tiedon mukaan maksamaan peräti 1,5 miljoonaa euroa. Miten on päädytty kyseiseen summaan? Uudistilan hinnaksi on laskelmoitu puolestaan 1,2, miljoonaa, joka summa tulee nousemaan arviolta liki kaksinkertaiseksi. Oma arveluni on siis se, että budjettiluvuilla on manipuloitu valtuutettuja pahemman kerran. Kiinnostaisi myös tietää, kuka on suorittanut ja miten hometarkastuksen ja antanut lausunnon asiasta. Mahdollinen pelkkä koulutoimenjohtajan lausunto koulun kelpaamattomuudesta ei tietenkään kelpaa päteväksi perusteluksi. Myös aistinvarainen lausunto sellaisenaan on kovin arveluttava. Opettaja Aino Katajan lausunto on paikallaan.

Miksi valtuusto ei ole tarkemmin perehtynyt asian käsittelyyn vaan antaa sen luisua käsistään ikään kuin kiveen hakattuna totuutena? Valtuusto ei olisi pitänyt tehdä vielä päätöstä purkamisesta. Vielä tarkemmin olisi pitänyt laskea vanhan koulun saneeraus. Mielestäni päätös oli hätiköity ja vanhan koulun arvo olisi pitänyt arvioida myös kulttuurihistoriallisesti paremmin.

Lopuksi haluan sanoa kohtalaisena eläkkeellä olevana veronmaksajana, että kyse on kaupungin talouden hyvästä hoidosta. Pitäisi tarkoin katsoa mihin rahat laitetaan. Valtuusto on tässä asiassa temppelin harjalla.