Sattuipa
kerran, että poliitikko kuoli. Ennen kuolemaansa hän oli ehtinyt tulla tutuksi
koko kansalle ja hänestä puhuttiin oman puolueen piirissä paljon hyvää ja
muitten puolueitten keskuudessa häntä parjattiin ja pidettiin monen huonon
asian isänä. Kaiken tämän hän sai eläessään kuulla omin korvin, hyvän ja pahan.
Hän uskoi omaan hyvyyteensä ja torjui kaikki parjaukset pahansuopuutena ja
panetteluna.
Hän oli
politikoinut koko elämänsä. Jo lapsuuden kodissa hänelle kerrottiin sen oikean
puolueen hyvät tarkoitusperät ja totuus. Lapsenmieli ei voinut torjua
vanhempien vakavia opetuksia eikä siis epäilylle hyvän ja pahan välillä ollut
sijaa. Niinpä hänet pantiin vahvassa poliittisessa uskossa opiskelemaan kaikkea
hyvää ja mahdollisimman oikeaoppista tietoa, joka tukisi hänen poliittista
perintöään.
Pojasta tuli
oppinut ihminen. Hän aloitti poliittisen uransa aluksi vain pienin askelin,
mutta kun oppi kulkemaan linjakkaasti, hänelle aukeni uusia ja vaativampia
tehtäviä hierarkiassa. Yliopistoaikana hän kuitenkin joutui puolustamaan ja
argumentoimaan omia mielipiteitään ympärillä riehuvaan anarkian massaan. Voimakkaana
ihmisenä ja vahvana kodin luomalle poliittiselle perustalle hän säilytti
itseluottamuksensa ja varmuus siitä, että hänet oli luotu politiikkaa varten,
vain vahvistui.
Ei ole syytä
lähteä selvittämään hänen poliittista uraansa. Se oli inhimillisesti ottaen
loistelias. Hänestä tuli Poliitikko, joka herätti luottamusta mutta samalla
kylvi epävarmuutta ja jopa puutetta jälkeensä. Hän oli valtakunnan politiikassa
mukana, hänet nähtiin hallituksessa luomassa parempaa yhteiskuntaa. Mutta aina
hänen jäljessään tuoksahti ummehtuneen haju. Kun häntä arvosteltiin, hän
puolustautui sanomalla tehneensä kaikki teot kansan parhaaksi. Häntä ei aina
uskottu. Ainoastaan hänen omansa, jotka hänet olivat lähettäneet hyvää tekemään,
puolustivat hänen tekojaan. Kaikista teoista hänet palkittiin julkisilla
tunnustuksilla.
Mutta
kaikella on loppunsa. Herra Poliitikko tuli ovelle, josta ihminen ei palaa enää
takaisin. Vielä ennen oven avautumista hän uskoi tehneensä kaiken hyvin ja oli jotensakin
luottavainen autuaaseen loppuunsa. Kyllä sentään kansalliset teot oman kansan
hyväksi ovat melko painava puolustuspuhe taivaan portilla.
Ovi avattiin
Poliitikolle. Edessä oli hämäryys ja tuntemattomuus. Varovasti Poliitikko
seurasi hämärää käytävää. Hänelle tuli outo olo. Epävarmuus lisääntyi koko ajan
hänen lähestyessään kaukana edessä näkyvää porttia. Se oli luotaantyöntävän
näköinen. Hän yritti kääntyä takaisin, mutta hänen takanaan ovi oli suljettu
eikä siinä ollut kädensijaa. Hän lähti takaisin portille, jäi seisomaan portin
eteen ja odotti. Kohta portti avautui ja sisältä leimahti lämmin henki hänen
kasvoilleen.
Hänen
edessään seisoi siistiin tummaan pukuun puettu olento, jonka käytös näytti
olevan hyvin kohteliasta ja lähes nöyristelevää.
- Anteeksi
nyt, mutta olenkohan minä oikealla portilla. Minä olen Poliitikko ja olen
tuossa Taivaaseen, sanoi Poliitikko.
- Rakas
ystäväni, sanoi hyvin pukeutunut mies hänelle, koska meillä on tästä eteenpäin
aikaa rajattomasti, voinemme kuunnella tuokion aikaa, mitä ihmiset ajattelevat
sinusta nyt, kun olet elämäntyösi tehnyt. Käy lepäämään tuohon, ennen kuin
astut meidän portista sisään ja kuuntele mitä kansa kertoo.
Niinpä
Poliitikko ja hyvin pukeutunut mies istahtivat portin ulkopuolelle ja
kuuntelivat mitä maan asukkaat kertoivat Poliitikosta.
Maan päällä
vietettiin Poliitikon hautajaisia ja suuri joukko saattajia oli viemässä hänen
maallista osuutta hautaan. Haudan äärellä tapahtui kaikki se, mitä muodolliseen
kristillisyyteen kuuluukin. Pappi siunasi jäännökset hautaan ja kansa veisasi
virsiä. Tässä kohtaa hyvin pukeutunut mies nyrpisti nenäänsä, mutta ei
näyttänyt sitä Poliitikolle.
Tyytyväisenä
Poliitikko kuunteli kaikkea, mitä maan päällä tapahtui.
- Kuten
huomaatte, arvoisa portinvartija, minut on hyväksytty kaikkien ihmisten parissa
ja olen huolehtinut kirkollisista muodollisuuksista hyvin, ilahtui Poliitikko
kuulemastaan.
- Ystäväni,
älä ole malttamaton. Seuratkaamme sinun tähtihetkeäsi maan päällä loppuun
saakka. Edessä on vielä tilaisuus, jossa sinun hyvyytesi arvioidaan ihmisten
toimesta. Sinun tulee muistaa, että sinulla on ikuisuuden mittainen aika
käytettävissäsi.
He jäivät
siis kuuntelemaan portin ulkopuolelle, mitä Poliitikosta kerrottaisiin ihmisten
keskuudessa.
Hautajaiset
oli järjestetty hänen oman kotipitäjänsä kauniiseen seurakuntatalon saliin. Nyt
hän sai kuulla, mitä kaikkea hyvää hän oli tehnyt omalle puolueelleen ja
samalla lähimmäisilleen. Jälkeen jääneet muistuttivat toisiaan siitä, että
Poliitikko oli tehnyt mittavan työrupeaman yhteiskunnan hyväksi ja että hänelle
oli annettu ansioiden mukaan. Häntä oli muistettu, paitsi maallisilla
etuuksilla, erilaisilla mitaleilla, joita annetaan vain hyville ihmisille.
Poliitikko
kuunteli tyytyväisenä maan asukkaitten ylistäviä puheenvuoroja ja alkoi olla
varma siitä, että portti oli oikea. Hän uskoi portinvartijan koettelevan hänen
hyvyyttään ja oikeuttaan saavuttaa Taivaan ilot.
- Juuri noin
olen elänyt, kuin he kertovat. Minä olen tehnyt rehellistä työtä koko elämäni.
Jos olen rikkonut lähimmäistäni kohtaan, olen pyrkinyt korjaamaan asiat
oikealle tolalle.
- On
ilahduttavaa kuulla sinun omasta suustasi, että olet tehnyt juuri noin kuin he
kertovat. minä olen tullut vakuuttuneeksi, että sinun paikkasi on tuon ison
portin takana. Mutta meillä on aikaa varmistua siitä, että sinä itse uskot
kulkevasi oikean portin kautta. Minä olen saanut postia, johon on kirjattu
sinun elämäntyösi kokonaisuudessaan ylös. Kuten sinulle on varmasti opetettu,
laitetaan kaikki ihmisten teot suureen Tilikirjaan, joka sitten avataan
kuoleman hetkellä. Nyt sinun tilikirjasi on luettu ja tuomio julistettu. Hyvin
pukeutunut herra poistuu hetkeksi portin taa ja palaa pian takaisin. Hänellä on
mukanaan rulla, jonka hän avaa. Hetken tutkittuaan hän sanoo Poliitikolle.
- Sanopa
yksi sellainen tekosi, joka on jäänyt sinun mieleesi hyvänä ja ansiokkaana
työnäsi ja johon sinä haluat vedota voidaksesi astua taivaan portista sisään.
- Minun ei
ole vaikea löytää sellaisia tekoja. Minä poliitikkona olen joutunut tekemään
monia päätöksiä, jotka varmasti on pantu tilikirjoihin ylös. Aina kun minä tein
päätöksen, siitä oli yhteiskunnalle suurta hyötyä.
- Ystäväni,
sinua ei voi moittia ainakaan avoimuuden puutteesta. Olet suorasukaisesti
kertonut minulle omia näkemyksiäsi mitään salailematta. Tämä kaikki tekee
minuun suuren vaikutuksen niin kuin se on tehnyt sinun ystäviisi maan päällä.
Mutta sano nyt yksi sellainen teko, joka sinua erityisesti miellyttää.
Poliitikko
mietti tuokion ajan ja sitten löysi mielestään sellaisen työn, joka varmasti
luettaisiin hänelle hyväksi. Niinpä hän kertoi puolustaneensa voimakkaasti
autoveron pienentämistä valtioneuvostossa ollessaan. Hän oli jopa asettanut
itsensä alttiiksi niin, että jos asia ei etene niin kuin hän on esittänyt, hän
on valmis eroamaan hallituksesta. Tämän hän kertoi hyvin pukeutuneelle
miehelle.
Porttivahti
rullasi tuokion kääröään ja vastasi sitten.
- Oikein
puhuit ystäväni. Näin on tännekin kirjoitettu. Mutta sitten täällä lukee, että
sinä olit tehnyt ennen esitystä sopimuksen erään tahon kanssa, jonka mukaan
sinulle annetaan uusi auto lahjoituksena, jos suostut ajamaan verohelpotuksen
läpi. Lahjoituksesta tehtiin muodollinen lasku, jonka mukaan sinä olit ostanut
auton käytettynä omalle pojallesi. Miksi et sitä kertonut minulle?
- Tähän
sisältyy väärinkäsitys. En minä olisi ottanut autoa ilmaiseksi, mutta
maahantuoja antoi sen minulle melkein väkisin enkä minä voinut torjua hyvän
ystäväni antamaa lahjaa. Hän antoi sen varmasti hyvästä sydämestään eikä ollut
mitään muuta aikomusta.
- Hänen
loppusaldoaan ei ole vielä laskettu, ystäväni, koska hänellä on vielä lupa
astella maan päällä tuokio. Hänen sydämensä tila on kyllä tiedossamme ja ellei
muutoksia tapahdu, hän tulee sinun seuraksesi.
- Voisitteko
kertoa jo kertoa, minne minä olen menossa, helvettiin vaiko taivaaseen?
- Etkö vielä
sitä tiedä, ystäväni? Otetaan vielä yksi hyvä tekosi esille, että sinun asemasi
tulee sinulle selväksi.
Poliitikko
luetteli hyvin pukeutuneelle herralle lukuisia hyviä tekoja tai päätöksiä,
joita hän oli elämänsä aikana ollut tekemässä. Joka kerta portinvartija löysi
kirjakääröstään jotain lisättävää ja hyvä teko sai mustan reunuksen. Nyt alkoi
Poliitikolle selvitä, minkä portin edessä hän oli seisomassa. Hän tuli
epätoivoiseksi ja aikoi palata takaisin ovesta, jonka kautta hän oli kuolemaan
astunut. Mutta ovi oli tiukasti kiinni. Hän koputti, mutta kukaan ei tullut
enää avaamaan. Suruissaan hän palasi isolle portille.
- Nyt
tiedät, kenen luokse sinun on mentävä. Sinulla on kuitenkin hyvää seuraa ja
sinulla on aikaa seurustella heidän kanssaan ikuisuuden ajan, ei sen vähempää.
Tulet kyllästymään seurueeseesi rajattoman monta kertaa ja jälleen tulet
käymään uudelleen läpi samat asiat. Et tule saamaan ikuisuuden aikana
minkäänlaista rauhaa sielullesi, sillä sinun valheesi maan päällä ovat olleet
niin suuret ja lupauksesi kansaa kohtaan niin valheelliset, että sinusta on
tehty suuri ystävä helvetin isännälle. Hänellä on paljon ystäviä. Osan sinä
tulet tuntemaan. Heidän kanssaan voit seurustella ja käydä tekojanne läpi.
- Enkö voi
saada mitään armoa. Kyllä minä olen pohjimmiltani hyvä ihminen. Olen käynyt kirkossa
ja olen muistanut rahalahjoituksilla erilaisia keräyksiä ja tehnyt monia hyviä
tekoja.
- Valitan,
tämänkaltaiset asiat käsitellään yläkerrassa eikä minulla ole kovin hyvät
yhteydet sinne kuten ymmärrät. Sitä paitsi minä olen vain palvelija, joka
tekee, kuten Herrani käskee. Minä vain otan ovella vastaan asiakkaita ja
johdatan heidät isäntäni eteen. Hänen edessään sinun tuomiosi vahvistetaan.
- Joutuvatko
kaikki poliitikot tänne? Eikö ole yhtään hyvää ihmistä poliitikkojen joukossa?
Hyvin
pukeutunutta miestä nauratti. Hänellä oli varaa olla hyväntahtoinen.
- Minä en
tiedä sitä. Otan vastaan vain ne poliitikot, jotka tänne kuuluvat. Oletan
kuitenkin, että jotkut noudattavat peräti kristillisiä tapoja ja päätyvät
yläkerran tiloihin. Heidän moraalinsa valitettavasti on niin hyvä ja itsetunto
korkealla, että eivät ole hairahtuneet tekemän sellaisia tekosia, jotka
olisivat johdattaneet heidät tänne muiden ystävien seuraan.
Poliitikko
oli kahdella tavalla pettynyt. Ensinnä siksi, että häneltä näin röyhkeästi,
suurelta valtiomieheltä, suljetaan taivaan portti häneltä ennakkoon kysymättä.
Tuntui jotenkin siltä, että koko hänen elämäntyönsä tällä tavalla tuhottaisiin.
Hän ei ole siis saanut aikaan mitään, vaikka niin kiivaasti oli puolustanut
omia ja tovereitten aatteita ja etuja.
Toinen
pettymyksen aalto oli välitön ja musertava. Hän oli elättänyt toiveita päästä
taivaaseen pitkän päivätyön päätteeksi, mutta nyt se evättiin häneltä. Hän
alkoi nyt käsittää asioitten oikean laidan ja tuli hyvin murheelliseksi.
- Kyllä minä
nyt ymmärrän, että olisi vielä pitänyt olla inhimillisempi ja ymmärtää
niittenkin osaa, joilla ei mene kovin hyvin. Taisinpa olla itsekäs monessa
asiassa. Kun olen tehnyt poliittisia päätöksiä, olen tehnyt ne silmälläpitäen
omia etuja, Vaikka olen tietysti ne kieltänyt. Julkisuudelta niitä ei tarvitse
kieltää, koska kansa aina unohtaa ennemmin tai myöhemmin sen minkä se on
kärsinyt. Onkohan se sitä anteeksiantoa? Mutta aina päätöksiä tehdessäni tuntui
siltä, että ne tehdään kansan hyväksi. On myönnettävä, että aivan se tarkin
omantunnon varoittelu tuli vaimennettua, jotta päätöksen teko olisi ollut
helpompaa. Nyt myös käsitän, että tulen tapaamaan portin takana monia tuttujani
politiikan kaudelta. Voi minua poloista raukkaa!
- Ystävä
hyvä, älä ole murheissasi. Olehan sinä saanut elää rikkaan elämän, olet saanut
monenlaisia ystäviä maan päällä, jotka nyt muistelevat sinua. On tosin ihmisiä,
jotka ovat helpottuneet sinun poismenosi takia, osa jopa iloitsee. Mutta suurin
osa kansaa on välinpitämätön eikä juuri välitä sinun teoistasi. Olet useimmille
historiaa. Mutta nyt olemme jo käyttäneet tarpeeksi helvetin aikaa sinun elämänvaiheittesi
setvimiseen ja on aika astua portista sisään.
Portinvartija
avasi ison portin ja viittasi Poliitikkoa astumaan sisään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti