Kiinalainen päiväkirja

 

Matti Kurjensaari on pitänyt päiväkirjaa matkaltaan Kiinaan vuonna 1953. Matka kesti vajaat 2 kuukautta. Seurueeseen kuului lukuisa joukko tunnettuja suomalaisia kulttuurivaikuttajia. Tämä joukko oli Kiinan valtion vieraana.

Samana vuonna Kurjensaari kirjoitti kirjan päiväkirjansa pohjalta nimellä Kiinalainen päiväkirja. Sain muutama vuosi sitten ostaa tämän kirjan eräästä antikvariaatista. Luin sen kiinnostuksella läpi uudelleen. Edellisen kerran kirja oli käsissäni vuoden 1958 lopulla tai seuraavan vuoden keväällä. Muistan tämän asian sen vuoksi, että keväällä 1959 ylioppilaskirjoituksissa oli suomen kielen kokeissa yksi otsikko, joka kiinnosti minua: ”Aasian herääminen” Tästä aiheesta myös kirjoitin.

Lukuelämyksenä kirja oli edelleen yhtä mielenkiintoinen kuin vuosikymmeniä sitten. Syynä on Kurejensaaren tapa kirjoittaa asioista ja hänen mielenkiintoiset diagnosinsa tuon ajan historian ja politiikan hengessä.

Matka alkoi Helsingistä 17.4.1953 ja paluu takaisin Helsinkiin 12.6.1953. Lento kulki reittiä Helsinki, Leningrad, Moskova, Kuibyshev, Sverdlovsk, Omsk, Novosibirsk, Krasnojarsk, Irkutsk, Ulan Bator, Shan Shanda ja Peking. Paluu tapahtui samaa reittiä mutta reitti poikkesi nyt Kasanin kautta.

Kiinan alueella käytiin seuraavissa kaupungeissa: Pansu, Nanking, Shanghai, Nangtshou, Kanton, Tshangsha, F-Tze-Ling, Wuhan-Hankou ja Peking.

Seurueeseen kuuluivat Matti Kurjensaaren lisäksi seuraavat kulttuurivaikuttajat: Aira Kolula (Sirola-opiston johtaja), Georg Backlund (kansanedustaja), Kustaa Vilkuna (akateemikko), Ritva Arvelo (näyttelijä-ohjaaja), Heikki Savolainen (lääkintäneuvos), Sylvi Kekkonen (kirjailija), Matti Järvenpää (kansanedustaja), Taimi Jokinen , Matti Rautio (säveltäjä), Kalevi Kilpi (toimittaja, poliitikko), Pentti Haanpää (kirjailija), Mauri Ryömä (poliitikko), Aune Laurikainen (SKP:n jäsen), Allen Järvenpää (professori), Tauno Korhonen (pääluottamusmies) ja Aimo Kanerva (kuvataiteilija, professori). Nimet on poimittu Kurjensaaren kirjan kuvatekstistä.

Mukana oli pääasiassa vasemmistolaisia vaikuttajia ja kansanedustajia sekä taiteen alojen edustajia. Kutsu tälle pitkälle matkalle tuli Kiinan ulkomaanasiain instituutin kautta. Matka oli huolellisesti valmisteltu ja hyvin johdettu.

Seurue oli saapunut Kiinaan, joka oli päässyt huiman kehityksensä alkuun. Takana olivat vaikeat itsenäistymisen vuodet keisarikauden päättymisen jälkeen. Sisäisten erimielisyyksien Kiina oli purkautumattomien jännitteiden alla. Vasta vuonna 1949 Kiina sisäiset olot alkoivat voimakkaasti muuttua tiettyyn suuntaan. Silloin syntyi nykyinen Kiinan kansantasavalta Mao-Tse-Tungin johdolla. Hän oli intellektuelli, joka oli saanut opetusta kirjallisuudessa. Maon johdolla alkoi Kiinan voimaksa kehitys kommunistisena valtiona. Kansa elintaso alkoi parantua ja koulutustaso kehittyä. Vaikka Kiina on aina tunnettu vanhasta kulttuuristaan, oli kansa kuitenkin jäänyt vaille koulutusta. Kiina on perustaltaan kommunistinen mutta sen punainen lippu kertoo kuitenkin sen kehityksen suuntaa: lipussa on viisi tähteä. Suurin tähti edustaa kommunistista puoluetta, neljä muuta pienempää edustavat työläisiä, talonpoikia, pikkuporvaristoa ja kansallisia kapitalisteja. Mielenkiintoinen ilmiö kommunistisessa maassa.

Mutta edellä mainittu vallanjako tulee vahvasti esille tämän päivän kehityksessä. Kiina on maailman nopeimmin kehittyvä maa ja on syöksymässä kiihtyvällä vauhdilla kapitalismin kuiluun. Joka vähänkään tahtoo seurata Kiinan taloudellista kehitystä, ei voi olla huomaamatta kehityksen suuntaa.  Taustalle jäävät talonpojat ja työläiset. Pari punatähteä pienenevät Kiinan punaisessa lipussa kunnes katoavat siitä kokonaan. Kun arvioidaan taloudellisia etuja vastakkain Kiinan väestön kanssa, on kiistaton tosiasia, että kansa enemmistö on heikoilla taloudellista valtaa vastaan.

Kurjensaaren kirja kertoo kuitenkin jotain muuta. Otan tähän suoran lainauksen kirjasta: ”Edessäni oli siis Kansallinen Kapitalisti, Kiinan lipun viides tähti. Herra Jung Nyi Tsung nousi ja tervehti kohteliaasti…. (herra Jung Nyi Tsung kertoo): Yhteiskunta ei voi pysähtyä paikalleen, se kehittyy lakkaamatta. Kehitys kulkee nyt varallisuuden tasoittumista kohti. Tämä on aivan luonnollista, koska omaisuuden epätasainen jakautuminen on suurten onnettomuuksien alkulähde. Jos yksi kerää liiaksi, toiset joutuvat köyhyyteen. Tultuanne tänne Kiinaan Te olette nähnyt, että olemme kulkemassa toiseen suuntaan kuin aikaisemmin. Kansa on yhtenäisempää ja onnellisempaa.”

Tämä tapahtuma on kirjattu vuonna 1953 Kiinassa. Jos verrataan Kiinan kehityksen suuntaa ja tapahtumia tuohon aikaan, voidaan vain todeta, että herra Tsungin ennustukset ovat toteutuneet. Mutta seurauksena ei olekaan tyytyväinen kansa vaan hiljalleen levottomaksi käyvä kansojen massa, joka hiljaa ja varovasti jälleen repii pidäkkeitä, jotka estävät Kiinan kansallista kehitystä.

Tuleepahan mieleeni vuosi 1959, jolloin käsittelin aihetta otsikolla ”Aasian herääminen”. Silloin ajatukseni juoksu oli hieman toinen kuin nyt. Olenkohan minä kerettiläinen ajattelija?