Olen joutunut monesti miettimään tuohon huudahdukseen sisältyvää viestiä muille ihmisille – varsinkin minulle itselleni. Lausahdus on tuttu kaikille, jotka ovat lukeneet Väinö Linnan kirjan tai nähneet samasta kirjasta tehdyn elokuvan, Sukunimikaimani Koskela yrittää lohduttaa alaisiaan ja uhraa itse vähän myöhemmin henkensä.
Luin tänä aamuna uutisen, jossa kerrottiin Perussa tapahtuneista yhteenotoista kultakaivoshankkeen takia. Paikalliset asukkaat vastustavat kaivosyhtiön hanketta aloittaa kaivostoiminta perustellen asiaansa sillä, että toiminta aiheuttaa haittoja paikallisille ihmisille eikä sen uskoa tuovan suurtakaan hyötyä heille.
Asukkaat siis haluavat suojella omia etujaan ja kaivosyhtiö omia. On syntynyt ristiriita. Ristiriitojahan syntyy alituiseen kaikkialla maapallolla. Se ei olekaan tässä olennaista. Olennaista on se, kuinka asia ratkaistaan. Kaivosyhtiö haluaa luonnollisesti suorittaa taloudellisesti tärkeää kaivostoimintaa, koska se tuottaa omistajilleen vaurautta. Lisäksi ympärillä on tuhansittain halpaa työvoimaa, joten ajatus on erinomainen kaivosyhtiön kannalta. Halpa työvoima tarkoittaa sitä, että työläisiä voidaan palkata poikkeuksellisen pienillä palkoilla työhön kuten tällaisissa tapauksissa on tapana.
Luulisi köyhien perulaisten olevan iloisia ja tyytyväisiä päästessään kaivostöihin ja saadessaan edes pientä palkkaa. Mutta tämä ei heille sovi. On omituista kansaa. Olen usein pohtinut muitten vastaavien tapausten kohdalla asiaa. Miten on mahdollista, että suuri kansanjoukko vastustaa hyvinvointia.
Hyvinvointia ei vastusta kukaan järkevä ihminen. Taustalla täytyy siis olla muita tekijöitä. Olen päätynyt siihen lopputulemaan, että kaikki suuret yritykset kautta maailmankaikkeuden eivät ole ensinkään kiinnostuneita samoista asioista kuin miljardit muut ihmiset. Yritysten tavoite on aina ja maailman tappiin saakka ryöstää kaiken sen mitä maapallolla on tarjolla. Kaikki luonnonvarat on tärkeää muuttaa omaisuudeksi, jota voi itsenäisesti hallita. Se on päätavoite.
Olen kuullut puhuttavan, että yritykset luovat työpaikkoja. Tottahan se tietysti on. Työpaikkoja syntyy, kun tarvitaan tuloksen tekijöitä. Ei heille työpaikkoja luoda. Heitä tarvitaan aivan itsekkäistä syistä. Omistavan luokan kannalta on tietenkin valitettavaa, että palkkaa joudutaan maksamaan, jotta saadaan työn tuloksia aikaan.
Vielä on huomioitava kiintoisa asia. Kaikkialla maailmassa konfliktien syntyessä luonnonvarojen käyttämisestä jakautuu osapuolet säännöllisesti kahteen ryhmään: miljooniin kansalaisiin ja pääoman turvaajiin. Pääoman turvana tietenkin on ”oikeus turvata yritystoiminta” poliisin, julkisen vallan ja jopa armeijan voimin. En ole vielä ainuttakaan konfliktia nähnyt tai lukenut, jossa kansan vaatimuksia olisi pääomaa vastaan puolustanut valtiovalta (poliisit, hallitus jne.).
Kaikista näistä ajatuksistani olen tullut itse tykönäni päätelmään: olen kommunisti-henkinen. Tiettävästi en kuitenkaan ole koskaan edes äänestänyt vaaleissa kommunismia. Voin tietenkin erehtyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti