Translate

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Galileo Galilei – kummajainen 1600-luvun kirkolle







Galileo Galilei (1564-1642) , (Maalaus: Domenico Crespi)

Galileon henkilöhistoriaa tunnetaan poikkeuksellisen paljon. Hän tuntuu olleen avoin ulospäin ja kirjoittelikin runsaasti. Lisäksi on säilynyt laaja kirjeenvaihto ystävien ja erityisesti hänen tyttärensä Maria Celesten välillä.  Maria kävi isänsä kanssa hyvin laajaa kirjeenvaihtoa. Hän olikin Galileon kolmesta lapsesta ainoa, joka ymmärsi isänsä senhetkisen merkityksen tieteellisen tutkimuksen alalla.

Ajattelin hieman paneutua Galileo Galilein suvun tapahtumiin ja joihinkin hänen tieteellisiin näkemyksiin, jotka aiheuttivat erityisen paljon pään vaivaa katolisen kirkon edustajille, jotka olivat omaksuneet jo pitkään Aristoteleen käsityksen maailmankaikkeuden rakenteesta.

Galileon vanhemmat olivat isä Vincenzio Galilei (1520-1591) ja äiti Giulia di Cosimo Ammannati (1538-1620).  Sukunimi juontaa alkunsa hänen isänpuoleisesta suvusta, jossa vaikutti muuan lääkäri Galileo Buonaiuti. Jälkeläiset siis alkoivat käyttää myöhemmin sukunimeä Galilei. Alun perin tarinan päähenkilö Galileo päätti ryhtyä lukemaan lääketiedettä mutta matematiikka ja fysiikka viehättivät häntä enemmän ja lääketiede sai jäädä.

Vincenzio Galilei elätti perheensä opettamalla musiikkia ja itsekin säveltämällä. Hän oli aikansa verraton luutunsoittaja ja hallitsi myös urkujen soiton. Hän mm. opetti poikansa soittamaan urkuja. Perheeseen syntyi Galileon lisäksi ikäjärjestyksessä Benedetto, Virginia, Anna, Micheangelo, Livia ja Lena. Näistä lapsista sukua jatkovat Virginia, Michelangelo ja Livia. kolme muuta lasta kuolivat lapsena.

Galileo ei ollut naimissa mutta hänellä oli suhde Marina Gamba-nimiseen naiseen, jonka kanssa syntyi kolme lasta Virginia (1600-1634), Livia (1601-1659) ja Vincenzio (1606-1649). Virginia ja Livia ryhtyivät nunniksi San Matteo d’Arcetrin luostariin Virginian luostarinimi oli Sisar Maria Celeste ja Livian Sisar Arcanglea. Vincenzio meni avioon ja hänen kauttaan Galileon jälkipolvet syntyivät. Marina meni myöhemmin naimisiin toisen miehen kanssa. Hänen nimensä oli Giovanni Bartoluzzi.

Isä Vincenzio ei oikein pitänyt siitä, että poika Galileo jätti lääketieteen opiskelun mutta hän ei voinut kääntää poikansa mieltä. Muutaman vuoden opiskelun jälkeen hänet kelpuutettiin Pisan yliopistoon opettajaksi 1589. Pian hän pääsi tutkimaan muutamaa Aristoteleen luomaa teoriaa käytännössä. Aristoteles oli aikoinaan olettanut, että eripainoiset kappaleet putoavat eri nopeudella siten, että kymmenen kiloa painava kappale putoaa kymmenen kertaa nopeammin kuin kilon kappale (painoyksikkö on tässä vertauskuvallinen). Tämän seikan hän kumosi Pisan kaltevaa tornia apuna käyttäen (myöhemmin asia on todistettu tyhjiötilassa). Mutta vaikka kokeellinen tulos osoitti Galileon olevan oikeassa eivät aikalaiset filosofit asiaa uskoneet.

Toinen meillekin tunnettu asia sai uuden käänteen, kun Hollanissa keksitty alkeellinen kaukoputki tuli Galileon tietoon. Pian hän alkoi kehittää sitä tehokkaammaksi ja alkoi tähystellä taivaalle. Hän teki kaukoputkellaan havaintoja, joita ei olisi saanut olla edes olemassa Aristoteleen teorian mukaan. Aristoteles päätteli maailmankaikkeuden olleen aina olemassa (ei kovin huono päätelmä kuitenkaan) ja että Maa on kaiken keskus. Paljon muutakin hän esitti. Osa hänen ajatuksistaan ei ollut kovin kaukana nykyisin tunnetusta totuudesta. Kun ajatellaan hänen tehneen kaikki oletuksensa, on tulos eittämättä häämentävä vielä tänäkin päivänä.

Galilei suoritti systemaattisia havaintoja avaruudesta ja kykeni varmentamaan aikaisemmin Kopernikuksen ja Keplerin tekemiä tutkimuksia, jotka koskivat maapallon suhdetta aurinkoon ja auringon suhdetta silloin tunnettuihin planeettoihin. Galileo joutui aikanaan Pyhän inkvisition eteen vastamaan kerettiläisistä ajatuksistaan koskien taivaan järjestystä. Hän joutui kaikkiaan viisi kertaa puolustamaan itseään tai paremminkin yhtä julkaisuaan, jonka otsikko kuului: ”Vuoropuhelu, jonka on kirjoittanut akateemikko Galileo Galilei.” Hän otti kantaa kirjoituksessaan myös Kopernikuksen teoriaan aurinkokunnan järjestyksestä. Lainaan tähän sen kohdan ensimmäisestä kuulustelupöytäkirjasta, joka tehtiin vuonna 1633: ”Syynä näiden kardinaalien tapaamiseen oli se, että he halusivat saada tietoja Kopernikuksen opetuksesta, koska hänen kirjansa oli muille kuin matemaatikoille ja tähtitieteilijöille niin kovin vaikeatajuinen. Erityisesti he tahtoivat tietää taivaankehien järjestyksestä kopernikaanisessa olettamuksessa eli siitä, miten Kopernikus asettaa Auringon planeettojen kiertoratojen keskipisteeksi, sitä kiertämään ensimmäiseksi Merkuriuksen radan, sitten Venuksen, sitten Kuun joka kiertää Maapalloa ja näiden ulkopuolelle Marsin, Jupiterin ja Saturnuksen, ja mitä liikkumiseen tulee, hän asettaa Auringon liikkumattomaksi keskelle ja sanoo Maan pyörivän oman akselinsa ympäri kerran vuorokaudessa ja Auringon ympäri kerran vuodessa.”

Hän oli siis yhtä mieltä Kopernikuksen ajatuksen kanssa suurelta osin paitsi planeettojen kiertoratojen suhteen auringon ympäri. Viisi kertaa hän joutui inkvisition kuultavaksi. Viimeisessä istunnossa hän myöntää olleensa väärässä tutkimuksissaan ja lupaa palata katolisen kirkon julistaman opin kannattajaksi maapallo-keskeisessä opissa. Mutta hänen loppulausunnossaan on kuitenkin sellainen ajatus, että hän ei kirjoituksessaan ole ”päätymässä mihinkään selvään johtopäätökseen” oman teoriansa puolesta.

Lopettaessaan puolustuspuheensa hänen kerrotaan  mutisseen puoliääneen poistuessaan paikalta: ”Eppur si muove” (se pyörii sittenkin). Tuskin hän kuitenkaan näin oli sanonut.



Mainitaan vielä, että Galileon ainoa poika Vincenzo Galileista tuli virallisesti (laillisesti) hänen poikansa vuonna 1619. Hän siis meni naimisiin ja sai aviosta kolme lasta Galileo (1629-1652), Carlo (1631-1875) ja Cosimo (1636-1672). Carlo meni naimisiin 1660 Alssandro di Tommaso Pancettin kanssa ja heille syntyi kaksi lasta Sestilia ja Polissena (kaksoset s. 1662) ja Vincenzio (1665-1709). Sestilia ja Polissena menivät luostariin ja Vincenzo meni naimisiin Rosa di Niccolo Perosion (k. 1736) kanssa. Vincenzion kolmas ja nuorin poika Cosimo vihittiin lähetyssaarnaajaksi 1663.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti