Siirtolaisuuden kultamaa – Amerikka

 

 

Mikä teki Amerikasta kultamaan? Lähtijän toivorikas mieli löytää sieltä jotain parempaa vai vain seikkailumieli? Lähtijät selvästi odottivat jotain parempaa? Seikkailun henki tuli mukaan jos oli tullakseen.

Myös Eino ja Maria Keränen Kainuusta lähtivät ja he vastasivat kysymykseen ”Miksi”: ”Leveämpää leipää me lähdimme etsimään ja löysimme sen.” Se oli yksinkertainen ja yksiselitteinen vastaus kysyjälle vielä vuonna 1950. Sama perhe kertoo vielä, että Amerikan tuntipalkan ostoarvo oli kolminkertainen vastaavaan ostoarvoon Suomessa.

Kaikilla lähtijöillä oli oma syynsä mutta ratkaisu heidän omalta kannaltaan oli tietenkin aina oikea. Voimakkain muuttoliike tapahtui Pohjanmaan alueelta ja Kainuusta. Vastaanottavina olivat ensisijaisesti Minnesota ja Michigan ja erityisesti Michiganin pohjoisosa, mistä oli löydetty valtavat kupariesiintymät. Siellä tarvittiin runsaasti työvoimaa. Tämä kertomus kuvaa keuruulaisen perheen asettumisesta Amerikkaan.

 

Mitä mahtoi keuruulainen torppari Otto Wideman ajatella, kuin teki päätöksen lähteä siirtolaiseksi Amerikkaan? Sitä ei voi tietää enää sillä lähdöstä on kulunut jo runsaat sata vuotta ja jälkeläiset ovat ehkä jo unohtaneet syyt muuttoon. Ehkä välähdyksenomaisesti jälkeläisten mielessä käy ajatus, oliko esivanhempien päätös aikoinaan ollut oikea.

Amerikasta muodostui kuitenkin ylivoimaisesti kiehtovin suomalaisten siirtolaisten asuttama maanosa 1800-luvun puolivälin jälkeen. Innostusta kesti aina 1920-luvulle saakka eikä se ole vieläkään kokonaan loppunut.

Siirtolaisuuden historioita tutkittaessa paljastuu kuitenkin joitakin syitä, miksi lähtö oli tarpeellinen. Seuraavassa on niitä yleisimpiä syitä, mitkä johtivat rohkeaan päätökseen.

Yksi syy oli 1860-luvun nälkävuodet. Niiden vaikutus lienee ollut kuitenkin lyhytaikainen joten se ei selitä kuin vähäisen siirtolaisuuden liikkeen synnyn.

Suuremman syyn muodostivat tilattoman väestönosan kasvu Suomessa. Syntyi varsinkin maaseudulla kansan osa, jolla ei tuntunut olevan enää mahdollisuuksia saada elantoaan kokoon Suomessa. Tällaisia väestöryhmiä olivat päivätyöläiset, tilallisten ja torpparien lapset sekä tilansa menettäneet talolliset sekä loiset ja kestit.

Toisen ryhmän muodostivat nuoret miehet, jotka pyrkivät välttämään sotaväenottoa eli arvannostoa lähtemällä siirtolaisiksi. Teko saattoi olla pelkästä seikkailun halusta syntynyt päähänpisto tai harkittu ”isänmaallinen teko” paeta sotaväenottoa vieraan isännän armeijaan. Joissakin tapauksissa on havaittavissa viranomaisten myötävaikuttaminen pikaiseen lähtöön.

Tiedetään myös, että jo Amerikkaan muuttaneet tuttavat ja sukulaiset, jotka olivat jo hetken aikaa juurtuneet uuteen kotimaahansa, lähettivät kutsun saapua perästä Amerikkaan. Lähettämällä matkarahat Suomeen matka tehtiin mahdolliseksi. Myös perheen pää saattoi lähteä ensin yksin matkaan ja myöhemmin lähtivät muut perheen jäsenet perästä, kun edeltä lähtijä oli asettunut aloilleen. Näin tapahtui myös Widemanin perheessä.

Vielä on kuitenkin mainittava siirtolaisuus-liikkeen synnyttämä aktiivinen houkutteleva mainonta, jota harjoittivat mm. laivayhtiöt. Ne palkkasivat jopa agentteja houkuttelemaan matkalle siirtolaiseksi Amerikkaan. Mutta se olikin jo liiketoimintaa.

Ei ole syytä ehkä kovin laajasti tätä asia tässä yhteydessä pohtia. Todetaan vain, että syitä oli monenlaisia ja ne kelpasivat ainakin niille nuorille miehille ja naisille syyksi, jotka tekivät rohkean ratkaisun ja jättivät sukunsa Suomeen ja lähtivät tuntematonta kohti. Monesta talosta tai torpasta oli lähdetty matkaan satamaa kohti ja päädytty Amerikkaan. Silloin oli lähdön hetkellä heitetty kyynelten kostuttamat jäähyväiset tai rempseästi loikattu piha-aidan yli, vilautettu kättä vanhemmille ja sanottu: ”Vuoden päästä, äiti, tavataan!” Salatut kyyneleet ovat vuotaneet matkan varrella ja takaisin paluun toivon on murskannut kaivoksen katosta pudonnut kiven järkäle.

 

 

Otto Wideman lähtee siirtolaiseksi

 

Torppari Otto Hansinpoika Wideman syntyi Keuruulla 21.5.1851 ja kuoli Michiganin Toivolassa 7.4.1920. Otto lähti siirtolaiseksi Keuruun rippikirjan merkinnän mukaan 28.6.1892. Hänen vaimonsa Leena Serafia syntyi 3.8.1854 Töysässä. Hän lähti Amerikkaan rippikirjan mukaan kahden tyttärensä Maria ja Lyylin kanssa samaan aikaan vuonna 1903. Leena Serafia kuoli Michiganin Toivolassa 12.5.1916.

Kaksi Oton lapsista Anselm ja Enok (Eino) lähtivät isänsä jälkeen vuonna 1900 siirtolaisiksi - siis ennen muita perheen jäseniä. Anselmi  syntyi 3.4.1880 ja Enok 2.1.1883. Heidät mainitaan saapuneen vastaperustetulle asuinalueelle Michiganin Toivolaan vuonna 1902. He olivat Toivolan ensimmäisiä asuttajia. Samalle alueelle tuli heitäkin ennen ( 1894) varsinaiset pioneerit John Aho ja Elias Johnson perheineen sekä poikamies Albert Laurila. Eliaksen vaimo oli kotoisin Alajärveltä. He olivat jo vuonna 1893 varanneet homesteadit (pientilat) kaukaa erämaasta, jonne he samana vuonna rakensivat yhden asuinrakennuksen ja seuraavana vuonna 1894 joukko lähti perheineen asumattomaan erämaahan lehmien kanssa. Tietä ei ollut vielä olemassa ja he joutuivat ajoittain raivaamaan tietä hevoselle, joka veti kärryillä välttämättömiä tarvekaluja. Matkalla homesteadeilleen he viipyivät kolme päivää. Nopeasti oli saatava puuttuvat asunnot kun talvi oli tulossa. Aluksi heinä niitettiin eläimille lähellä olevan majavalammen rantamilta. Marraskuun kylmillä hevonenkin tuotiin pirttiin. Ahtaissa tiloissa se kuitenkin hajotti uunin.

Yhtäkaikki pioneerit olivat päässeet asumisen alkuun ja pian alkoi Toivola-niminen paikka vetää puoleensa muitakin siirtolaisia. Mukana oli siis Otto Widemanin sukukunta, joka muutti Toivolaan vain muutama vuosi ensimmäisten raivaajien jälkeen (Iitaa lukuun ottamatta, joka muutti Helsinkiin ja meni siellä naimisiin). He saivat elämänsä alkuun. Tieyhteydet olivat aluksin olemattomat mutta yhteistuumin raivattiin tie lähimmälle valtatielle, jotta saatiin yhteys Hancockin kauppiaisiin. Tarvittiin toki erilaisia tarvikkeita kaupasta. Ennen tien avautumista kauppatavara rahdattiin Hancockista veneellä Lake Superiorin vesiä pitkin lähimpään rantaan, josta vielä oli matkaa Toivolaan kolme mailia tiettömän metsän läpi. Rautatiekin oli jo valmistunut vuonna 1901 lähelle asutusta ja asemaa alettiin kutsua Toivolaksi.

Nyt Widemanin suvulla oli oma maankamara jalkojensa alla – tosin vieraalla maalla. He eivät enää olleet torppareita. He olivat omillaan ja heitä kutsuttiin kantofarmareiksi, koska pellot raivattiin kantojen keskelle niitä aluksi poistamatta.

Michiganissa oli lukuisia kuparikaivoksia, jotka vetivät puoleensa siirtolaisia. Mutta kaivosten ehtyessä ja pienentyneitten ansioitten johdosta monet mainarit halusivat ansaita paremmin. Osa siirtyi alueella oleviin sahalaitoksiin tai kaupunkeihin, jossa työn saanti oli parempaa. Farmareitten tulot perustuivat maidon tuotantoon, joka Toivolan alueella oli voimakasta. Vasta 1960-luvun puolella maidon tuotanto pieneni merkittävästi.

 

 

 

Siirtolaiset järjestäytyvät

 

Suomalaisten keskuudessa alkoi varsin pian koko Amerikassa sekä sosiaalinen että kulttuurinen järjestäytyminen. Keskinäinen yhteydenpito oli tärkeää. Erikoisesti on mainittava taloudellinen toiminta. Amerikassa ei ollut juurikaan harjoitettu osuustoimintaa.

Suomalaisten lahja koko Amerikalle oli voimakas osuustoiminnan kehitys. Aluksi sitä pidettiin sosialistisena toimintana, joka viittasi suoraan poliittiseen toimintaan. Mutta pian osuustoiminta sai kannatusta toiskielistenkin joukossa. Vanhassa maassa osuustoiminta oli vanhastaan jo tuttua mutta uutta siirtoväen keskuudessa.

Michiganin osavaltioon perustettiin ensimmäinen suomalainen osuuskauppa Republiciin vuonna 1907. Sen nimi oli Finnish Workmen Association, joka nimi myöhemmin muutettiin muotoon Republic Finnsh Co-operative Store.

Jos oli osuustoiminta vilkasta siirtolaisten keskuudessa niin myös raittiusliike sai nopeasti jalansijaa varsinkin suomalaisten keskuudessa. Alkoi käydä näet ilmi, että alkoholin käyttö lisääntyi nopeasti yhtenä tapana peittää se tyhjä olotila, jonka muutto vieraaseen ympäristöön synnytti. Pian alettiin työmiehiä varten perustaa anniskelupaikkoja, joihin saatiin asiakkaat siirtolaisten joukosta. Rahat kuluivat juomingeissa ja tappeluissa.

Pian tilanne alkoi muuttua kun muutamat aktiiviset henkilöt kiinnittivät huomiota runsaaseen alkoholin käyttöön. Vuonna 1885 saapui siirtolaisten keskuuteen pastori J.K.Nikander, jonka toiminnan vaikutus ulottui myös raittiusliikkeen syntyyn. Ensimmäinen raittiusseura perustettiin samana vuonna. Sen nimeksi tuli Pohjan Tähti ja se toimi Hancockissa. Toinen raittiusseura Onnen Aika perustettiin Republicissa samana vuonna.

Pian syntyi suomalaisten siirtolaisten keskuuteen suuri joukko raittiusseuroja, jotka aluksi toimivat kansainvälisessä Goodtemplar-liitossa. Myöhemmin haluttiin kuitenkin oma kansallinen kattojärjestö, joka perustettiin vuonna 1888 Heikin päivänä Republicissa. Kattojärjestö sai nimeksi Suomalainen Kansallis Raittius Veljeysseura Amerikassa eli S. K. R. V- seura. Seuraa kuitenkin alettiin nopeasti kutsua Veljeysseuraksi.

Wiideman-suvun edustajista raittiusseuraan kuului ainakin Anselm Wiideman, joka otti seuran toimintaan osaa lähes koko elämänsä ajan Amerikassa. Anselmista laitan lyhyen otteen kirjasta Michiganin suomalaisten historia (1967):

”Varhain keväällä v.1900 hän lähti Helsingistä Amerikkaan saapuen Hancockiin syntymäpäivänään. Seuraavassa kuussa hänellä jo oli Toivolassa ”homestead” maa, jota hän raivasi ja viljeli 32 vuotta. Avioliiton hän solmi Anna A. Taivalojan kanssa Mohawkista. Heille syntyi kolme poikaa ja viisi tytärtä, josta yksi on kuollut.

Vuonna 1932 Wiidemanit siirtyivät Keweenaw Bayhin. Kuusitoista vuotta Anselm toimi nyt Michiganin valtion puiston hoitajana, kunnes hän vuonna 1948 siirtyi eläkkeelle. Hänen puolisonsa kuoli seuraavana vuonna, syyskuun 17 pnä.

Anselm Wiideman kuului raittiusseuroihin 63 vuotta ja Suomi-Synodin seurakuntiin 62 vuotta, toimien molemmissa aikaa ja varoja säästämättä. Koko Amerikassa olonsa ajan hän on ahkerasti kirjoitellut sanomalehtiin sekä kotikylän uutisia että artikkeleita laajemmista kysymyksistä, etenkin raittiusasiasta. Hänen viimeinen julkinen esiintymisensä oli lyhyen puheen pitäminen Michiganin Suomalaisten Historiaseuran kesäjuhlilla heinäk. 18 pnä 1965. Kuolema saavutti hänet samana iltapäivänä.”

 

 

Kirkko järjestäytyy

 

Toinen merkittävä tekijä oli kirkollinen järjestäytyminen. Nopeaan tahtiin syntyi evankelis-luterilaisia seurakuntia suomalaisten asuttamille alueille. Edellä mainittu vuosi 1885 oli myös kirkollisen toiminnan voimakkaana alkuna pastori J.K.Nikanderin toimiessa aktiivisesti uusien seurakuntien perustamiseksi. Hänen rinnallaan toimi pastori J.J.Hoikka. Nikanderin toimesta aloitettiin järjestelmällinen seurakunnan toiminta erityisesti Michiganissa. Tällaisia paikkoja olivat Hancock, Calumet, Allouez, Atlanticin kaivosalue, Bostonin kaivosalue, Dollar Bay jne.

 Seurakunnallinen järjestäytynyt toiminta laajeni nopeasti koko siirtokunnan alueelle ympäri Amerikkaa. Laajentumiskehitys alkoi voimakkainta 1880-luvulta alkaen.

Nopeasti tuli tarpeelliseksi keskittää kirkollinen toiminta yhden organisaation alle. Tämä kysymys tuli esille jo vuonna 1886. toiminta ei kuitenkaan heti lähtenyt liikkeelle vaan tarvittiin yhteensovittamista ja sääntöjen hyväksymistä. Käytännössä yhteinen luterilaisen kirkon kattojärjestö perustettiin vuonna 1889. Se sai nimekseen Suomi-synodi. Ensimmäinen synodikokous pidettiin Calumetissa 25.3.1890.

Hyvin nopeasti heräsi myös ajatus perustaa korkeampaa opetusta antava oppilaitos sekä kirkkokunnan että yhteiskunnan tarpeisiin. Suomi-synodin konsistori pohti asiaa ja Suomi-opisto (Suomi College) aloitti toimintansa virallisesti 8.9.1896 Hancockin suomalaisessa kirkossa. Nykyisin Suomi College tunnetaan yliopistona Hancockissa nimellä Finlandia University.

Tähän Suomi-synodin kirkkokuntaan kuului myös Anselm Wiideman perheineen koko elämänsä ajan. On hyvin todennäköistä, että koko Wiidemanin sukukunta Amerikassa kuului Suomi-synodin kirkkokuntaan.

Luterilaisen kirkon piiriin kuului Amerikkaan Suomesta levinnyt herätysliike, jota kutsuttiin laestadiolaiseksi liikkeeksi. Amerikassa liike koki hajaannuksen. Sen yksi haara kuitenkin voimistui siirtolaisten keskuudessa ja sitä kutsutaan Apostolis-luterilaiseksi kirkoksi. Apostolis-luterilainen kirkkokunta perusti myös omia seurahuoneita eri puolille suomalaisten asutuksia. Suomesta kävi useita liikkeeseen kuuluvia saarnamiehiä puhujamatkoilla Amerikassa.

 

 

Suomalaiset Amerikassa tänään

 

Kävin vierailemassa Yhdysvaltain puolella vaimoni kanssa 25 vuotta sitten tarkoituksena tavata omia sukulaisia ja tutustua yleensä siirtolaisten elämään. Matka suuntautui Minnesotaan, joka oli Michiganin ohella tärkeimpiä muuttoalueita suomalaisille. Olin ennen matkaa jonkin verran tutustunut siirtolaisuuteen joten minulla oli ennakkokäsityksiä asiasta. Eivätkä ne olleet kovinkaan vääriä. Tapasin runsaasti ensimmäisen ja toisen polven siirtolaisia matkan aikana. Sukulaiseni jopa yllättivät meidät kutsumalla vähän ennen lähtöämme joukon toisen polven suomalaisia koolle aina Kanadaa myöten. Heidän kanssaan keskustelimme pitkään heidän oloistaan ja tuntemuksistaan Amerikassa.

Sain käsityksen, että heidän sukupolvensa oli sopeutunut amerikkalaisiin oloihin hyvin vaikka keskustelun aikana kuitenkin häivähti ripaus kaipausta entiseen kotimaahan. Myöhemmin sukututkimusten yhteydessä olen havainnut sen, että nykyinen kolmas ja neljäskin sukupolvi on alkanut kiinnostua omista juuristaan täällä Suomessa ja haluavat tietää enemmän taustoistaan täällä. Ehkäpä Wiidemanin suvun jälkeläisetkin Amerikassa alkavat etsiä juuriaan Keuruun metsäisiltä kukkuloilta.

 

Liite Widemanin suvusta:

 

Perhe 1

I  Hans Juhanpoika Wideman, torppari Keuruun Suolahdessa Kivijoen torpassa, s. 27.11.1825 Kruunupyyssä. Asui itsellisenä vaimonsa kanssa vuodesta 1848 pappilan torpassa Keuruulla.

Puoliso: Vihitty 26.9.1847 Keuruulla Kaisa Erkintytär Wideman o.s. Mannisholm, s. 17.2.1815 Kortesjärvellä.

     Lapset:

     Anna Wideman, s. 3.6.1849 Keuruulla.

     Otto Wideman, s. 21.5.1851 Keuruulla. Perhe 2.

     Karl Wideman, s. 4.11.1853 Keuruun Kivijoella.

     Hilda Wideman, s. 8.1.1857 Keuruun Kiviojassa.

     Matilda Wideman, s. 8.1.1857 Keuruun Kiviojassa.

Perhe 2

II  Otto Hansinpoika Wideman, perheestä 1, (isä Hans Wideman), torppari Suomessa, farmari Michiganissa, s. 21.5.1851 Keuruulla, k. 7.4.1920 Michiganin Houghtonissa, Toivola. Otto lähtenyt  Amerikkaan  1892. Muuttanut: Amerikkaan 1892.

Puoliso: Vihitty 8.7.1876 Pihlajavedellä Leena Serafia Matintytär Wideman, s. 3.8.1854 Pihlajaveden Suojärvellä, k. 12.5.1916 Michiganin Houghtonissa, Toivola. Leena lähtenyt  Amerikkaan 1903. Muuttanut: Amerikkaan.

Vanhemmat: Matti Juhanpoika Kukkomäki, s. 13.1.1830 Töysässä ja Maria Matintytär Katajamäki, s. 20.12.1836 Töysässä.

     Lapset:

     Ida Wideman, s. 11.12.1877 Keuruulla. Perhe 3.

     Otto Anshelm Wideman, s. 3.4.1880 Keuruulla. Perhe 4.

     Enok (Eino) Wideman, s. 2.1.1883 Keuruulla. Perhe 5.

     Matilda Dagmar Wideman, s. 19.11.1885 Keuruulla. Perhe 6.

     Maria Wideman, s. 11.4.1888 Keuruulla, k. 1.9.1969 Michiganin Houghtonissa, Toivola. Muutti Amerikkaan 1903.

     Lyyli Wideman, s. 20.5.1891 Keuruulla, k. 3.12.1973 Michiganin Houghtonissa, Toivola. Muutti Amerikkaan 1903.

Perhe 3

III  Ida Otontytär Wideman, perheestä 2, (isä Otto Wideman), s. 11.12.1877 Keuruulla, k. 22.9.1921 Helsingissä. Muutti Helsinkiin 18.4.1896.

Puoliso: Johan Virta, s. 12.11.1873 Urjalassa, k. 17.12.1957 Helsingissä.

     Lapset:

     Tytär Virta,.

     Poika Virta,.

     Ellen Inkeri Wideman, s. 27.8.1899 Helsingissä, k. 16.12.1915 Helsingissä.

     Väinö Johannes Lindströn, s. 12.2.1901 Helsingissä, k. 24.2.1931 Helsingissä.

     Jenny Augusta Lindström, s. 13.6.1903 Helsingissä, k. 16.1.1969 Helsingissä.

     Lahja Elina Lindström, s. 10.2.1905 Helsingissä, k. 3.10.1989 Helsingissä.

     Viljo Oskari Lindström, s. 4.1.1908 Helsingissä, k. 9.2.1928 Helsingissä.

Perhe 4

III  Otto Anshelm Otonpoika Wideman, perheestä 2, (isä Otto Wideman), farmari, valtion puiston hoitaja, s. 3.4.1880 Keuruulla, k. 18.7.1965 Michiganin Keweenaw Bayssa. Muutti Amerikkaan 1900.

Puoliso: Vihitty 1904 Michiganin Keweenawissa Anna Liisa Wideman o.s. Taivaloja, s. 24.6.1883 Pudasjärvellä, k. 17.9.1949 Michiganin Keweenaw Bayssa.

     Lapset:

     Väinö Wideman, s. 1904.

     John Anselm Wideman, s. 1905 Michiganissa.

     Ingrid Wideman, s. 1907 Michiganissa.

     Signe Elina Wideman, s. 1909 Michiganissa.

     Lilja (Lilly Lillian) Wideman, s. 21.4.1911 Michiganin Houghtonissa, Toivola, k. 22.9.2004 Michiganin Marquettessa, Ishpeming.

     Uuno (Uno) Usko Urho Wideman, s. 21.10.1913 Michiganin Misery Bayssa, k. 1.11.1971 Michiganin Houghtonissa, Chassel.

     Wesley Jalmer Wideman, s. 1917 Michiganin Misery Bayssa, k. 1917 Michiganin Misery Bayssa.

     Hulda Sophia Wideman, s. 11.3.1918 Michiganin Misery Bayssa, k. 30.5.1955 Michiganin Keweenaw Bayssa.

     Milja (Amelia) Aliina Wideman, s. 24.10.1921 Michiganin Houghtonissa, Toivola, k. ?.4.1995 Arizonan Yvapaissa, Chino valley.

     Sulo Jalmar (Yalmer) Wideman, s. 6.6.1923 Michiganin Houghtonissa, Toivola, k. 13.10.1994 Michiganin Deltassa, Escanaba.

     Helmer Wideman, s. 1925, k. 1925.

Perhe 5

III  Enok (Eino) Otonpoika Wideman, perheestä 2, (isä Otto Wideman), s. 2.1.1883 Keuruulla, k. 12.4.1928 Michiganin Houghtonissa, Toivola. Muutti Amerikkaan 1900.

Puoliso: Vihitty 4.11.1904 Senia (Senja) Maria Wideman o.s. Maki, s. 21.12.1886 Töysässä, k. 9.9.1959 Michiganin Houghtonissa, Toivola.

     Lapset:

     Lempi Aina Maria Wideman, s. 13.7.1905 Michiganin Houghtonissa, Toivola, k. 20.6.1987 Michiganin Houghtonissa, Toivola.

     Impi Verna K. Wideman, s. 1907, k. 1907.

     Toivo William Eino Wideman, s. 1.3.1908 Michiganin MIsery Bayssa, k. 7.4.1983 Michiganin Houghtonissa, Hancock.

     Waino Johannes T. Wideman, s. 28.4.1910 Michiganissa, k. 28.12.1962 Kalifornian Los Angelesissa.

     Kaarlo Albin Henry Wideman, s. 22.1.1913 Michiganin Houghtonissa, Toivola, k. 26.1.1997 Michiganin Houghtonissa, South Range.

     Saimi Lyyli Elma A. Wideman, s. 16.2.1916 Michiganin Misery Bayssa, k. 12.8.1993 Michiganin Houghtonissa, Hancock.

Perhe 6

III  Matilda Dagmar Otontytär Wideman, perheestä 2, (isä Otto Wideman), s. 19.11.1885 Keuruulla, k. 16.9.1956 Michiganin Houghtonissa, Toivola.

Puoliso: Vihitty 30.9.1908 Hancockissa Jack (Jaakko) Nestor Antinpoika Jackson e. Nevala, s. 26.2.1886 Kauhajoella, k. 3.11.1945 Michiganin Ironwoodissa.

     Lapset:

     Andrew Tura Jackson, s. 29.4.1909 Wisconsinin Mooressa, k. 18.7.1970 Michiganin Wixomissa.

     Margaret Alexsandria Jackson, s. 24.6.1910 Wisconsinin Mooressa, k. 23.10.1990 Washingtonin Seattlessa.

     Carl Jacob Jackson, s. 24.5.1912 Wisconsinin Iron Beltissä, k. 15.3.1996 Kalifornian Buttessa, Magalia.

     Eugene Jackson, s. 30.6.1916, k. ?.10.1916 Wisconsinin Iron Beltissä.

     Martha Mary Jackson, s. 25.7.1917 Wisconsinin Mooressa, k. 14.1.1997 Floridan Pinellassa.

     Alfred Nestor Jackson, s. 5.10.1919 Wisconsinin Mooressa, k. 12.5.1989 Koloradon Jeffersonissa, Golden.

     William Jackson, s. 1921, k. 1921 Wisconsinin Iron Beltissä.