Sairaan luona käynti

 

 

Jonatan Johanssonin päiväkirjasta

 

Johansson teki usein sairaskäyntejä eri puolille pitäjää, joskus jopa Vimpeliin, Soiniin ja Lehtimäelle. Matkat olivat varmasti rasittavia tuohon aikaan, kun kyyti oli sattumanvaraista. Oli lähdettävä joko omalla hevosella tai hakijan hevosella. Koska matkat olivat pitkiä, kirkkoherra oli monesti haluton lähtemään omalla hevosellaan matkaan. Hän penäsi usein hakijan hevosta matkaa varten. Ei heilläkään ollut haluja käyttää omaa hevosta. Kaiketi he useimmin olettivat, että kirkkoherran velvollisuuksiin kuului oman hevosen käyttö. Seuraavana on kuvaus eräästä matkasta, jonka Jonatan Johansson teki syksyllä 1892:

”Matti Latvala tuli pyytämään Isolle-Joelle, jossa oli 2 sairasta. Hevosta ei hänellä ollut. En aikonut lähteä omalla, kun oli ruununtorppari enkä luullut köyhäksi ettei voisi hevosta toimittaa. Hevosillani ajettiin myös santaa silloin maantielle, etten olisi mitenkään kerinnyt. Omatuntoni tähden kuitenkin lähdin.

Ensin ajoin Björkbackaan noin 15 kilometriä. Sinne jätin pikkukärryni ja lainasin sontalavat. Matti ajoi etupuolella, minä koetin olla takapuolella, mutta tie oli hirveä – kiviä, kantoja ja rapaa akselia myöten  - joen yli mentiin , jossa ei ollut siltaa – ajettiin kahlaamalla yli. En tahtonut mitenkään pysyä. Usein viskattiin pyörän päälle, tultiin vihdoin perille ja hevonen sidottiin yhteen hoijakkaan. Kun puhelin sairaan kanssa, kuului hirveä jyrinä niin kuin ukkosen. Juoksi ulos ja näin hevosen menevän niin paljon kuin pääsi yli joen sillan metsään päin. Hoijakka oli pikku palasina, sontalava oli irti ja pyörät tiellä.

Siellä elättivaris, joka oli istunut rääkkyen hevosen selkään ja sitten mentiin. Töin tuskin pääsin hevosella kotia. Se vapisi joka paikasta ja oli sisältä kaikki rikki ja rauskana. Pidin sitä muutaman viikon tallissa ja sitten se ammuttiin.”

Tämä lienee ollut hankalin sairaan luona käynti ja tuli kalliiksi Johanssonille. Hän rupesikin pitämään kirjaa sairaan luona käynneistä ja merkitsi muistiin, kenen hevosella käynti oli tehty. Olennaista  tässä on kuitenkin se, että Johansson lähti matkaan (”omantuntonsa tähden”), jonka tiesi varsin vaivalloiseksi. Toinen seikka, joka on hyvä panna merkille; häntä tultiin pyytämään sairaan luo pitkien matkojen takaa. Se oli senaikaista sielunhoitoa, jota ei tänä päivänä enää harjoiteta.